Heidän käydessään eteenpäin lähti monenlaista pienempää riistaa liikkeelle. Hendrik olisi mielellään ampunut joitakin niistä, mutta hänen isänsä ei sallinut hänen juuri silloin laukaista. Se voisi säikähdyttää pois ison "riistan", jota he etsivät ja voisivat kohdata minä hetkenä hyvänsä. Paluumatkalla Hendrik voisi tehdä parhaansa; ja silloin aikoi kenttäkornettikin auttaa häntä hankkimaan antiloopin, koska leirissä ei ollut lainkaan tuoretta metsänriistaa. Tällä oli kuitenkin toisarvoinen merkitys; tärkein tehtävä oli koettaa hankkia torahammaspari.
Swartboyn jousen käyttämistä vastaan ei ollut mitään muistuttamista, koska tuo hiljainen ase ei aiheuttaisi mitään hälinää. Swartboy oli otettu mukaan kantamaan kirvestä ja muita kapistuksia sekä myöskin avustamaan metsästyksessä. Hän oli luonnollisesti ottanut mukaan jousensa ja viinensä; ja alituisesti hän valppaana tarkasteli löytääkseen jotakin, mihin lennättää yhden pienistä myrkytetyistä nuolistaan.
Vihdoin hän löysi huomion arvoisen maalitaulun. Mennessään tasangon poikki välttääksensä suurta uoman tekemää mutkaa he tulivat melkoisen suurelle metsäniitylle eli aukeamalle, ja keskellä tätä ahoa oli tavattoman suuri lintu suorana seisomassa.
"Kamelikurki!" huudahti Hendrik.
"Ei", vastasi Swartboy; "se olla pauw".
"Niin on", sanoi van Bloom, vahvistaen Swartboyn väitteen, "se on pauw".
Tämä hollanninkielinen "pauw" merkitsee "riikinkukko". Mutta
Afrikassa ei ole riikinkukkoja. Villinä tavataan riikinkukkoja vain
Etelä-Aasiassa ja Intian saaristossa. Siispä ei heidän näkemänsä lintu
voinut olla riikinkukko.
Eikä se ollutkaan. Ja kuitenkin se muistutti jossakin määrin riikinkukkoa, pitkine tuuheine pyrstöineen ja silmäänpistävän kirjavine ja täplikkäine siipineen; sillä oli myös riikinkukon selkää koristavien "marmoroitujen" sulkien yhdenkaltaisuutta, mutta ei kuitenkaan tuon linnuista ylpeimmän loistavia värejä, vaikka se oli yhtä uhkea sekä paljon suurempi ja korkeampi. Sen suuren koon ja pystyn asennon tähden olikin Hendrik ensi silmäyksellä pitänyt sitä kamelikurkena. Se ei ollut riikinkukko eikä kamelikurki, vaan kuului eri sukuun kuin kumpikaan niistä — Otis eli trappilinnun sukuun. Se oli suuri Etelä-Afrikan trappi — Otis kori.
Sekä Swartboy että van Bloom tiesivät pauw-lintujen olevan mitä herkullisinta siivekästä metsänriistaa. Mutta samalla he tiesivät, että se on arimpia lintuja — niin arka, että on vaikeata saada edes pitkän matkan päästä sitä ampua. Kuinka voisi sitä siis lähestyä bushmannin nuolenkantaman päähän? Sitä seikkaa sieti miettiä.
Seisomapaikallaan se oli runsaan kolmensadan kyynärän päässä heistä; ja jos se olisi heidän huomannut, olisi se pian pidentänyt matkaa juoksemalla poispäin toiset kolmesataa. Sanon juoksemalla, sillä trappien sukuun kuuluvat linnut harvoin lentävät, käyttävät vain pitkiä sääriään välttääksensä vihollista. Tämän vuoksi niitä usein metsästetään koirien avulla ja saadaan kiinni ankaran ajon jälkeen. Vaikka ovatkin kehnoja lentäjiä, ovat ne oivallisia juoksijoita — miltei yhtä nopeita kuin itse kamelikurki.