Juuri kun Brace oli päättänyt puheensa, nousi muuan mies lautalla ja vaatien toisten huomiota pyysi tehdä erään ehdotuksen heille.
Puhe, jolla hän teki ehdotuksensa tiettäväksi, oli tosiaan lyhyt ja osuva. Itse asiassa tuli hän ehdotukseensa melkein heti, ja se kuului yksinkertaisesti siten, että yhden joukosta täytyi kuolla muiden pelastamiseksi — että heillä oli vielä vettä, mutta ei ollenkaan ruokaa — kaikkien täytyi joutua perikatoon, jolleivät saaneet syödäkseen — että he eivät voineet syödä, jollei —
Mutta en voi toistaa niitä kauheita perusteita, joita hän käytti, vaikka ne olivatkin lyhyitä — hänen puheensa oli näet lyhyt ja kun hän oli pitänyt sen, istuutui hän taas.
Tuli lyhyt väliaika, ja sitten nousi toinen sekä kääntyi miesjoukon puoleen. Tämä mies yhtyi edellisen mielipiteisiin sekä lisäsi ehdotukseen suunnitelman sen toteuttamiseksi — että nimittäin se, jonka tuli kuolla, valittaisiin arvalla. Tätä tietysti sekä Brace että minä odotimme. Ei ollut luultavaa, että kukaan tarjoutuisi vapaaehtoisesti.
Mikä olikaan kauhuni ja toverini suuttumus sekä säikähdys, kun muuan vahvimmista ja raaimmista koko joukosta — Le Gros-lurjus — nousi ja kovalla sekä vakavalla äänellä ei ainoastaan vastustanut arvanheittoa, vaan vieläpä ehdotti minua uhriksi!
Brace hypähti heti pystyyn ja päästi paheksumisen huudahduksen. Odotettiin, että tämä huudahdus saavuttaisi vastakaikua muilta, ja siten olisikin sellaisen halpamaisen ehdotuksen ottanut vastaan miltei jokainen muu miesjoukko maan pinnalla tai valtamerellä.
Mutta sekä toverini että minä huomasimme pian kauhistukseksemme, että sellaista vastakaikua ei kuulunut tuon roistomaisen miehistön puolelta. Päinvastoin useat kannattivat itse ehdotusta, vieläpä sellaisella enemmistöllä — voisin melkein sanoa yksimielisyydellä, että oli ilmeistä useimpien niistä miehistä, jotka puhuivat, jo ennakolta päättäneen asian. Heidän nopeasta mukautumisestaan kävi selville, että he olivat valmistuneet tällaisen varalle, ja tämä seikka selitti sen salaperäisen kuiskuttelun, jota oli ollut edellisenä päivänä. Muutamat harvat eivät ilmeisesti olleet olleet mukana salaisuudessa, mutta nämä olivat heikkoja miehiä, joiden vastustuksesta ei olisi välitetty ja jotka itse asiassa näyttivät olevan kylläkin valmiita yhtymään enemmistöön.
Ranskalainen rehentelijä jatkoi puhettaan puolustellakseen ehdotustaan todisteilla. Me emme olleet kaikki samanarvoisia, sanoi hän — oli kyvykkäitä merenkulkijoita — ja tavallisia merimiehiä — ja minä olin vain poika. Miksi olisi minulla yhtä hyvä mahdollisuus pelastua kuin muillakin? Se oli nurinkurista.
Brace vastusti hänen perusteitaan — vetosi miehistöön — heidän oikeuden- ja rehellisyyden tuntoonsa — "heitettäköön arpaa", sanoi hän, "ja koettakoon poika onneaan muiden mukana" —- se oli ainoa oikeudenmukainen ja kunniallinen keino — ainoa miehen arvoa vastaava menettelytapa.
Pyh! Nämä eivät olleet miehiä. Joka ikinen oli liiankin iloinen ryhtyäkseen mihin keinoon tahansa, joka vain vapauttaisi heidät vaarallisesta arvanheitosta. Le Grosin viisastelevat perusteet tyydyttivät heitä. Häpeällinen ehdotus voitti. Päätettiin, että minun piti kuolla!