Bracen äskeinen uhmaava sävy oli muuttunut puolittain pyytäväksi, ja oli ilmeistä, että hän aikoi ehdottaa jonkun sopimuksen tekoa. Olisihan ollutkin hänen puoleltaan mieletöntä pitkittää ristiriitaa, koska se olisi vain päättynyt meidän kummankin kuolemaan.
"Toverit", jatkoi hän, "on kauheata kuolla, mutta minä tiedän, että meidän täytyy uhrata joku muiden edestä, ja se on parempi kuin että kaikki tuhoutuisimme. Mutta teidän tulee tietää, että kun tämä tapahtuu, on tavallisena tapana vetää arpaa asiasta."
"Me emme tee sitä sillä tavoin!" huusi muuan lisäten kirouksella painokkuutta vastaukseensa.
"No hyvä", jatkoi Brace, kadottamatta rauhallista esiintymistään, "koska olette päättäneet, ettei asiaa sovita sillä tavoin, ja että tämän pojan täytyy olla ensimmäinen, ja koska olette kaikki päättäneet sen, ei hyödytä että minä olen tiellä. Minä suostun toisten aikeeseen."
Minä ällistyin näistä sanoista ja käänsin ehdottomasti katseeni puhujan kasvoihin. Oliko hän vakavissaan? Aikoiko hän todella hyljätä minut? Luovuttaa minut noiden armottomien miesten käsiin?
Hän ei välittänyt minusta, ja hänen päättäväinen asentonsa sekä yhä samaan suuntaan kohdistettu katseensa osoitti minulle, ettei hän ollut vielä puhunut loppuun.
"Mutta", sanoi hän hetken perästä, "seuraavilla ehdoilla".
"Millä ehdoilla?" kysyivät useat keskeyttäen hänet.
"No, vain sillä", vastasi Brace, "että pojan annetaan elää huomisaamuun. Pyydän hänelle ainoastaan aikaa auringon nousuun, ja jollei silloin ole yhtään purjetta näkyvissä, voitte tehdä, mitä tahdotte. On vain kohtuuden mukaista, että poika saa mahdollisuuden säilyttää henkensä, ja jollette suostu antamaan hänelle tätä mahdollisuutta", jatkoi puhuja asettuen taas päättäväiseen asentoon, "jollette anna, niin kaikki, mitä minulla on sanottavana, on se, että minä taistelen pojan puolesta niin kauan kun voin puolustaa häntä, ja jos hänet syödään ensiksi, ei häntä tapeta ensiksi — sen voin luvata teille. No?"
Bracen puheella oli toivottu vaikutus. Hänen kuulijakuntansa suostui ehdotukseen, vaikkakin vastahakoisesti. Nuokin sydämettömät paholaiset eivät voineet olla tunnustamatta, että semmoinen menettely oli vain kohtuullista, mutta mahdollisesti oli suojelijani päättäväisellä ja uskaliaalla käyttäytymisellä — hänen siinä seisoessaan suoristuneena ja valmiina, terävä veitsi loistaen hänen vahvassa, lujassa otteessaan — suurempi vaikutus heidän päätökseensä kuin millään rehellisyyden tunteella.