Tähän mennessä oli laiva kääntynyt ja palasi nostamaan meitä. Jos olisin ollut yksin vedessä, ei tällaista tekoa olisi tehty, kuten jälkeen päin sain tietää, ainakin olisi nähty hyvin vähän vaivaa minun pelastamisekseni. Bracen mereenhyppääminen teki välttämättömäksi laivan kääntämisen ja kaikki piti yrittää hänen pelastamisekseen, koska hän oli liian tärkeä mies laivamiehistössä rankaisematta uhrattavaksi. Ei perämies eikä kapteeni uskaltaneet jättää häntä oman onnensa nojaan ja sen vuoksi annettiin määräys kääntää laiva.
Onneksi oli tuuli vieno, eikä merenkäynti ollut kovin ankara. Kun laiva kulki läheltä siitä, missä me uimme, heitettiin sieltä köysiä, joihin me kumpikin kykenimme tarttumaan, ja niiden avulla meidät pian hinattiin ylös, joten seisoimme taas kannella turvassa.
Kiduttajieni kiukku näytti olevan tyydytetty siksi kertaa. En nähnyt heitä ollenkaan, kun pääsin laivaan, enkä myöskään loppuosana päivää, koska minun sallittiin mennä alas ja jäädä keulakannelle koko iltapäiväksi.
KAHDEKSAS LUKU
Omituista sanoa, minä sain osakseni hieman parempaa kohtelua tämän tapauksen jälkeen, vaikka se ei tullut omantunnontuskista tapahtuman johdosta eikä siitä, että perämies tai kapteeni olisivat tulleet inhimillisemmiksi tai ystävällisemmiksi. Syy oli aivan toinen. Asia johtui siitä, että molemmat käsittivät tekonsa tehneen miehistöön epäedullisen vaikutuksen. Monet miehistä olivat Bracen ystäviä ja ihailijoita, ja häneen yhtyen eivät he ollenkaan hyväksyneet päällikköjen menettelyä, joten keulakannella ja ankkurinvivun ääressä kuului melko lailla tyytymätöntä puhetta tämän tapauksen jälkeen, usein hyvinkin äänekästä. Brace oli saavuttanut suosiota sen kautta, että oli hypännyt mereen auttamaan — todellinen rohkeus saa aina ihailijoita, olkootpa he sivistymättömiä tai hienostuneita — ja Bracen ystävien lukumäärä oli kasvanut sen kautta. Minä kuulin, että hän oli tosiaan tullut väliin, kun minua pakoitettiin kiipeämään ylös, sekä huutanut vastakkaisia käskyjä kuin mitä perämies oli antanut. Tämä oli syynä hälinään, jonka olin huomannut kannella, ja se taas oli seurauksena siitä, että useat hänen ystävänsä koettivat pidättää häntä, kun muut taas yhtyivät hänen vetoomukseensa.
Sekä kapteeni että perämies olivat peräkannelta kuulleet kaiken tämän, mutta eivät olleet huomaavinaan sitä. Jos siinä olisi ollut joku muu mies kuin Brace, olisivat he heti panneet hänet rautoihin tai rangaisseet häntä vielä ankarammin — etenkin jos hän olisi sattunut olemaan heikompia ja vähemmän suosittuja miehistön kesken. Mutta olosuhteiden ollessa näin eivät he ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin asiassa, eikä ketään rangaistu niistä moittivista lausunnoista, joita oli sanottu. Mutta sekä kapteeni että perämies olivat huomanneet tyytymättömyyden, ja siinä oli syy, miksi minua kohdeltiin jälkeenpäin inhimillisemmin tai pikemmin vähemmän julmasti, sillä häväistyksiä ja loukkauksia sain tilaisuuden sattuessa yhä sekä puolelta että toiselta.
Tästä lähtien sallittiin minun harjoitella merimiesten kanssa, ja minulla oli vähemmän likaista työtä tehtävänäni. Muuan yksinkertainen mies, jo mainittu hollantilainen — häntä ivattiin myöskin paljon — teki yhdessä minun kansani halpa-aryoisemman raskaan työn ja sai osakseen enemmän kuin puolet siitä sapesta, jota kapteenin ja perämiehen piti välttämättä jollekulle purkaa. Itse asiassa oli heidän julmuutensa vähällä tappaa hollantilaisparan, joka oli kurja-osainen ihmiskunnan edustaja, vaikka hän olikin aivan viaton olento. Olen aivan varma, että hänen "Pandoralla" saamansa loukkaukset olisivat saattaneet hänet aikaisempaan hautaan, kuin luonto oli määrännyt hänelle, jollei hänen surullisena kohtalonaan olisi ollut kuoleman kohtaaminen vieläkin aikaisemmalla ajalla, kuten minä saatan myöhemmin kertoa.
Julmuudet, joita "Pandoran" kapteeni ja perämies harjoittivat tätä miestä kohtaan, tuntuisivat uskomattomilta kerrottuina — uskomattomilta, koska tuskin voitaisiin pitää totena, että sellainen tunteen puute on mahdollinen ihmissydämessä. Mutta pahuuteen taipuvien luonteiden lakina näyttää olevan, että milloin julmuus on kerran päässyt alkuun, eikä kohtaa vastustusta uhrinsa puolelta, tuo alhainen intohimo kasvaa vain vahvemmaksi ja rajummaksi, sensijaan että se tulisi tyydytetyksi, aivan kuten on villien petojen laita, kun ne ovat maistaneet verta. Siten näytti olevan "Pandoran" päällystön laita, sillä vaikka heillä olisi ollutkin syytä rangaista tuota merimiesraukkaa, he varmaan saivat täydellisen sovituksen; mutta he nauttivat hänen kiduttamisestaan juuri siksi, ettei heillä ollut rankaisemisen syytä — juuri siksi että uhri puolestaan ei ollenkaan vastustanut heitä.
Muistan monta heidän kiduttamistapaansa. Yksi oli se, että mies sidottiin peukaloistaan riippumaan siten, että varpaat juuri koskettivat kantta. Siten pidettiin häntä tuntikausia. Asento saattaa tuntua kylläkin helpolta sen mielestä, joka ei ole koskaan koettanut sitä. Asia on aivan toisin — se on inkvisitsionille vertoja vetävä kidutus. Se saa pian uhrinsa voihkumaan. Toinen rangaistustapa — tai huvittelutapa — jota "Pandoran" takakannen urhot käyttivät tätä merimiesparkaa kohtaan, oli se, että hänet ripustettiin omasta vyöstään puoliväliin ylös raa'annokkaan ja jätettiin roikkumaan siihen. Tätä he leikillisesti nimittivät "apinan ripustamiseksi" omistaen sille erään merimiesten usein harjoittaman mieliajanvieton nimen. Kerran he sulkivat hänet tyhjään tynnyriin ja pitivät häntä siellä useita päiviä ilman ruokaa. Lopuksi työnnettiin vähän laivakorppuja ja vettä tapinreiästä, ja ne tuo kurja raukka nielaisi ahnaasti juuri viime tingassa saattaakseen vielä pelastaa itsensä menehtymästä nälkään ja janoon. Mutta on muita rankaisutapoja, jotka ovat liian kauheita ja inhoittavia kerrottavaksi, ja kaikkia niitä sai tämä onneton mies kokea — onneton, koska hänellä ei ollut yhtään ystävää, sillä ihmeellistä sanoa, hän sai vain vähän myötätuntoa tai sääliä osakseen tuon kelvottoman miehistön puolelta. Vaikka hän oli aivan viaton olento, oli hän niitä onnettomia, joiden olemus estää heitä saamasta ystäviä tai liittolaisia.
Näytti siltä, kuin tuon miesraukan kurjuus olisi ollut minulle eduksi ja suojellut minua monelta pahoinpitelyltä, minkä muuten olisin saanut osakseni. Hän oli yhteisten kiusaajiemme ja minun välilläni jonkinlaisena aallonmurtajana tai "puskurina", johon heidän epäinhimillisyytensä kulutti enimmät voimansa! Minä säälin häntä kaiken tämän johdosta, vaikken uskaltanut näyttää sääliäni tai myötätuntoani. Minä tarvitsin molempia itse, sillä vaikka olen sanonut, että asemani oli parantunut, olin minä yhä vielä surkuteltava — niin onneton kuin saatoin olla.