Jospa voisimme kohdata jonkun englantilaisen risteilijän! Toivoin sydämestäni, että joku niistä näkisi meidät ja rupeaisi ajamaan meitä takaa. Minulle olisi tuottanut riemua kuulla laukauksen räiskähtelevän raakapuissa ja räjähtävän "Pandoran" kylkeen!
KYMMENES LUKU
Tietystikään en lausunut julki näitä mietteitäni kenenkään "Pandoran" miehen kuullen. Sellainen olisi saattanut minut pahempiin selkkauksiin kuin milloinkaan. Ei Bracekaan olisi voinut suojella minua, jos olisin ilmaissut inhon, minkä uudet toverini olivat herättäneet minussa. Minä toimin vain tavallisen järkevyyden vaiston mukaan, kun pidin suuni kiinni, enkä ollut huomaavinani asioita, jotka olivat väärällä tolalla. Kuitenkaan en voinut täydellisesti teeskennellä. Kasvoni varmaan ilmaisivat minut, sillä useammin kuin kerran ottivat toverilurjukseni minut koeteltavakseen ivaten minua epäilysteni takia sekä sanoen minua "keltanokaksi", "maanmoukaksi", "lystikkääksi pojaksi" ja "heittiöksi" sekä antaen muita yhtä halventavia nimityksiä, joita merimiesten kesken on laaja varasto. Jos he olisivat tietäneet täydelleen sen halveksimisen määrän, mitä tunsin heitä kohtaan, olisivat he tuskin tyytyneet antamaan minulle vain pilkkanimiä. Olisin saanut iskuja niiden mukana, mutta minä salasin huolellisesti synkeät ajatukset, jotka liikkuivat rinnassani.
Olin kuitenkin päättänyt selvittää asiani Bracelle ja kysyä hänen neuvoaan. Tiesin, että saatoin luottaa häneen, mutta asia oli arkaluontoinen, ja päätin lähestyä häntä varovaisesti. Hän saattoi vihastua minulle, sillä hänkin oli mukana samassa häpeällisessä joukossa. Hän saattoi olla herkkäluontoinen ja moittia minua siitä, että sekaannuin asioihin, jotka eivät minua koskeneet.
Ja kuitenkin luulottelin, ettei hän tekisi siten. Pari lausumaa, jotka olin kuullut hänen sattumalta sanovan, saivat minut luulemaan, että Brace oli kyllästynyt elämään, jota hän vietti — että hänkin oli tyytymätön sellaiseen osaan sekä että jokin kova kohtalo oli johtanut hänet siihen. Toivoin, että asia olisi siten, sillä olin ruvennut tuntemaan suurta mielenkiintoa tähän kunnon mieheen. Näin joka päivä, että hän erosi kokonaan tovereistaan — hän ei ollut paatunut ja kunnoton kuten he. Vaikka ihmiset seuran vaikutuksesta asteittain omaksuvat enemmistön käytöstavan, oli Bracella oma tahtonsa ja tiensä — hänessä oli jotakin siveellistä erikoisuutta, joka teki hänet toisenlaiseksi kuin muut, ja hän näytti säilyttävän sen huolimatta siitä alituisesta tahrautumisen vaarasta, jolle hän oli alttiina seurustellessaan sellaisten miesten kanssa. Huomatessani tämän päätin ilmoittaa hänelle kurjuuteni syyn sekä saada häneltä neuvoa, miten minun piti menetellä.
Pian ilmaantui tilaisuus — mahdollisuus keskustella hänen kanssaan muun miehistön kuulematta.
Kokkapuulla on hauska paikka, etenkin kun etutangon haruspurje on laskettu alas, niin että se on pitkin pyöröpuuta. Siellä voi pari kolme henkilöä istua tai nojata purjeeseen sekä puhella salaisuuksiaan olematta vaarassa tulla kuulluksi. Tuuli puhaltaa harvoin suoraan edestä, vaan pikemmin päinvastoin. Äänet kulkeutuvat eteenpäin tai kauas yli meren, sensijaan että ne menisivät miesten korviin. Mietiskelevä merimies etsii joskus tätä yksinäistä pikku paikkaa, ja siirtolaislaivoissa jotkut uskaliaammat kansimatkustajat kiipeävät usein sinne — tarvitaan näet vähän rohkeutta mennä niin korkealle veden yläpuolelle — sekä uskovat toistensa korvaan valtamerentakaisen elämänsä suunnitellun ohjelman.
Brace piti tästä paikasta, ja usein hämärän aikaan hänellä oli tapana salaa mennä sinne yksinään sekä istua itsekseen joko polttaakseen piippuaan tai antaakseen ajatustensa harhailla.
Toivoin pääseväni hänen toverikseen, mutta alussa en uskaltanut häiritä häntä, ettei hän pitäisi sellaista tungetteluna. Jonkun ajan perästä sain rohkeutta ja liityin hänen seuraansa hänen ollessaan turvapaikassaan. Näin, ettei hän tullut tyytymättömäksi — päinvastoin näytti hän tulevan iloiseksi seurastani.
Eräänä iltana seurasin häntä tavallisuuden mukaan, päättäen ilmaista hänelle ajatukset, jotka vaivasivat minua.