Kaikki tuo olisi ollut kylläkin naurettavaa — sellainen omituinen ilmestys muissa olosuhteissa — mutta "Pandoran" miehistön puolelta en huomannut mitään halua nauraa. Kapteeni oli antanut ankaran määräyksen sellaista käyttäytymistä vastaan, sekä käskyn kaikille laivassaolijoille ottaa vastaan "Hänen Majesteettinsa kuningas Dingo Bingo" kaikella kohteliaisuudella sekä kunnioituksella.
Tuo kireätakki ja kolmikolkkahattu oli siis kuningas — kuningas "Dingo Bingo"! Ne kaksi, jotka olivat osittain puetut, olivat hänen neuvonantajiaan, ja kahdeksan mustaa kanoottimiestä oli osa hänen henkivartiotaan.
En tehnyt kaikkia näitä huomioita sill'aikaa kun tulijat olivat kanootissa. Siihen ei ollut aikaa. Sillä hetkellä kun he lähestyivät parkin sivua, heitettiin heille köysiä, ja kanootti vedettiin laivan viereen. Laskuluukusta oli jo pantu tikkaat, ja "Hänen Majesteettinsa" kiipesi ylös niitä pitkin sekä otettiin laivassa vastaan kaikilla kunnianosoituksilla.
Hänen ja hänelle hyvin tutun kapteenin kesken vaihdettiin iloiset tervehdykset, ja jälkimmäinen suuntasi pitemmittä mutkitta kulun peräkantta kohti sekä vei hänen majesteettinsa kajuuttaan ilmeisen juhlallisin elein, mutta kuitenkin sillä suorasukaisella ja tuttavallisella tavalla, joka osoitti, että nuo kaksi olivat vanhoja ystäviä — paraita ystäviä maailmassa.
Perämies teki parhaansa pitääkseen seuraa kahdelle "valtioneuvokselle", kun taas henkivartion miehet jäivät alas kanoottiin. Hänen majesteetillaan ei ollut mitään pelkoa henkilökohtaisesta turvallisuudestaan. Hän tunsi orjalaivan ja sen päällikön. Hän oli odottanut kumpaakin, eikä hänen sentakia tarvinnut kysyä mitään matkan tarkoituksesta. Kippari ja kuningas ymmärsivät toisensa.
NELJÄSTOISTA LUKU
En voinut sanoa, mitä näiden kahden arvonmiehen kesken sanottiin, mutta minä tiesin, mitä oli tehtävä. Hänen majesteetillansa oli lähellä joukko neekeriraukkoja — epäilemättä suljettuna suureen rakennukseen, jonka saattoi osittain nähdä puiden välistä. Ne oli hän hankkinut jostakin sisämaan takaosista — osaksi tekemällä -kauppaa muiden samanlaisten kuningashirviöiden kanssa kuin hän itsekin, osaksi ihmismetsästystä varten suunniteltujen retkien avulla, joita hän oli tehnyt villeine joukkoineen. Oli myös hyvin otaksuttavaa, että poiskuljetettavien uhrien joukossa oli monta, jotka olivat olleet hänen omia alamaisiaan, sillä nämä afrikalaiset mahtimiehet eivät epäröi kaupitella omaa kansaansa, kun rahat eli "näkinkengät" loppuvat, ja heidän vihollisensa ovat olleet liian voimakkaat ryöstettäviksi.
Juuri sellaisen joukon oli Dingo Bingo saanut kokoon. Iloinen hymy, joka loisti kipparin iloisilla kasvoilla, osoitti, että joukko oli suuri sekä että hän oli varma täydestä "lastista" pitemmittä huolitta tai viivytyksittä. Usein tekee kilpailu orjalaivojen kesken täyden rahdin saamisen vaikeaksi, ja sellaisissa tapauksissa valkoiset orjakauppiaat, jotka oleskelevat rannikolla (siellä on paljon sellaisia), sekä alkuasukaspäälliköt tulevat kauhean vaateliaiksi. Silloin todella ihmiskauppatavaran ensi kustannukset muodostavat huomattavan menoerän laskussa, ja voitto pienenee suhteellisesti toiselta puolen. Mutta kun ei ole kilpailua, pidetään neekerin hintaa aivan pikkusummana, ja kun hänet saadaan "vaihtotavarana", niin kokonainen laivanlasti sellaisia "paaleja", kuten heitä nimitetään tuttavallisesti orjakauppiaiden kesken (espanjalainen nimi on bultos), ei vaadi kovinkaan suurta rahojen sijoitusta. Laivan ostaminen sekä miehistön palkkaus ja elatus (miehiä pitää välttämättä olla paljon), ovat tärkeimpinä menoerinä orjakauppiaan kirjoissa. Mitä tulee elävän lastin muonaan, on se vähämerkityksellinen. Se on yksinkertaisinta ja halvinta lajia, mitä voidaan hankkia, ja siinä on tavallisesti kaksi pääainesta; afrikalainen hirssi — tavallisemmin tunnettu eräänä sago-lajina — sekä palmuöljy. Molempia saa helposti mistä tahansa länsirannikolta, jossa orjakauppaa harjoitetaan, sillä molemmat tuotteet ovat maan tavallisena ruokana. Hirssi on hyvin tunnettu vilja, mutta eri osissa maailmaa on monta viljalajia, jotka kulkevat tällä nimellä ja joita kuitenkin saadaan luonteeltaan aivan erilaisista kasveista. Mitä tulee palmuöljyyn, on se nykyään tärkeimpiä tavaroita Afrikan tuotannossa ja sitä tuodaan vuosittain tuhansia tonneja Englantiin ja Ranskaan, missä sitä käytetään keltaisen saippuan valmistukseen. Sitä puristetaan erään suuren palmulajin pähkinöistä, — palmun, jota näkee kokonaisina metsinä troopillisen Afrikan länsimaissa; pudonneet pähkinät ovat siroteltuina pitkin maata tiheässä kuin piikivet. Alkuasukkaat ovat niistä tuskin välittäneet aina viime aikoihin asti. Palmuöljyn kysyntä on kuitenkin viime vuosina kiihoittanut velttoja neekereitäkin valmistamaan tätä tavaraa, ja noita äärettömän suuria palmupuutarhoja suojellaan nyt huolellisesti, ja niiden hedelmät kootaan sopivalla ajalla.
Pähkinän mehuisa päällyskerros antaa öljyä, joka tulee kovaksi, kun se jäähtyy — niin kovaksi, että sitä tarvitsee leikata veitsellä tai raaputtaa jollakin terävällä aseella. Tässä muodossa neekerit käyttävät sitä aivan niinkuin me käytämme voita, ja se muodostaa pääosan heidän jokapäiväisessä ruokajärjestyksessään.
Koska sekä hirssisagoa että palmuvoita saa Afrikassa halvemmalla kuin mitään muuta ruokaa, niin näitä aineita tietysti laivataan orja-aluksiin onnettomien vankien syötäväksi ja niitä lukuunottamatta ei mitään muuta ruokaa ajatellakaan. Vesi yksinään on heidän juomanaan, ja sen hankkimiseksi on orjalaivan ruuma tavallisesti ahdettu täyteen suuria tynnyreitä, niinkuin oli "Pandorankin" laita. Nämä tynnyrit ovat painolastina menomatkalla, kun laivassa ei ole lastiaan, ja silloin ne ovat täynnä — niissä on tavallisesti suolavettä, koska sitä saadaan useimmissa satamissa mukavimmin. Afrikan rannikolla suolavesi saadaan helposti tyhjennetyksi tynnyreistä ja raitista vettä sijaan, koska lastauspaikkana on tavallisesti joki. Nämä selitykset annettuani palaan nyt kippariimme ja hänen kuninkaalliseen vieraaseensa.