Le Gros oli rehentelijä. Hänen suuri kokonsa ja voimansa soivat hänelle mahdollisuuden näytellä rehentelijän osaa, ja hän näyttelikin sitä kaikissa tilaisuuksissa oivallisesti. Hän oli kuitenkin rohkea mies ja hyvä merimies — yksi niistä parista kolmesta, jotka jakoivat mestaruuden Ben Bracen kanssa. Minun tarvitsee tuskin sanoa, että he kilpailivat keskenään, kilpailu pohjautuen kansallisiin ennakkoluuloihin. Tätä kilpailua sain kiittää Ben Bracen ystävyydestä.
Asia kävi seuraavasti. Minä olin jollakin joutavanpäiväisellä teolla loukannut ranskalaista, ja hän otti sen aina jälkeenpäin syyksi pilkatakseen ja kiusatakseen minua kaikin keinoin, mitkä olivat hänen vallassaan, kunnes hän lopuksi sopivassa tilaisuudessa iski minua raa'asti kasvoihin. Tämä isku sai aikaan koko tapauksen. Se kosketti englantilaisen merimiehen sydämessä jalomielisyyden kieltä, joka yhä oli väräjämässä inhimillisyyden kutsuessa, huolimatta alhaisesta seurasta, jossa hän eli. Hän oli läsnä ja näki, että isku annettiin, ja näki lisäksi että se oli ansaitsematon. Hän makasi silloin riippumatossaan, mutta hypähti heti ylös, ryntäsi sanaakaan sanomatta Le Grosin kimppuun sekä antoi hänelle aito brittiläisen iskun leukaan.
Rehentelijä hoiperteli taaksepäin muuatta arkkua vastaan, mutta tointui tuossa tuokiossa. Sitten molemmat menivät kannelle, missä oli muodostettu kehä, ja ryhtyivät nyrkkeineen toimeen täydellä todella. Laivan päällystö ei sekautunut asiaan — itse asiassa tuli perämies likelle ja katseli mielestäni pikemmin mielenkiinnolla taistelua kuin haluten lopettaa sen. Kapteeni taas pysyi peräkannellaan ilmeisesti välittämättä siitä, miten taistelu päättyisi. Minä ihmettelin tätä kurin puutetta, mutta olin jo ruvennut ihmettelemään monia muitakin asioita, joita sattui "Pandora"-laivassa joka päivä, enkä sanonut mitään.
Ottelua kesti hyvän aikaa, mutta se päättyi niinkuin saattoi odottaakin, kun nyrkkitaistelu tapahtuu englantilaisen ja ranskalaisen välillä. Jälkimmäinen tuli pahasti mukiloitua, ja se osa hänen kasvojaan, joka ei ollut jo partakarvoista mustana, muuttui pian sinervänmustaksi vastustajan karkeiden ja kovien rystöjen vaikutuksesta. Hän kaatui lopuksi kannelle kuten suuri härkä, ja hänen oli pakko tunnustaa itsensä voitetuksi.
"No, sinä penteleen parlee vuu!" huudahti Brace antaessaan loppuiskun, "älä koske sormellasikaan enää tähän poikaan, taikka annan sinulle kaksinverroin. Poika on joka tapauksessa englantilainen ja saa tarpeekseen olostaan, ettei sammakoita syövän ranskalaisen tarvitse häntä sortaa. Muistakin, mitä sanon, sinä ja kaikki muut", ja niin sanoessaan hän katseli vihaisesti miesjoukkoa, "älköön kukaan teistä koskeko sormellaankaan häntä".
Eikä kukaan tehnytkään niin siitä alkaen. Le Grosin rankaisu osoittautui tehokkaaksi pidättämään häntä, ja esimerkki vaikutti kaikkiin muihin.
Siitä ajasta alkaen ei oloni ollut niin kurja, vaikka se monista syistä oli vieläkin kyllin kova sietää. Suojelijani oli tarpeeksi voimakas varjelemaan minua miehistöltä, mutta minulla oli vielä kapteeni, kirvesmies ja perämies kiusanhenkinäni.
NELJÄS LUKU
Tilani oli joka tapauksessa suuresti parantunut. Minulle annettiin täysi osani soppaa, lihapiirakkaa ja luumuvanukasta eikä minua enää ajettu pois keulakannelta. Myöskin sallittiin minun nukkua merimiesarkun kuivalla kannella, ja muuan miehistä oli antanut minulle vanhan peitteen — hän ei tehnyt sitä kohteliaisuuden osoitukseksi minulle, vaan Bracelle, jolle hän tahtoi antaa hyvän käsityksen itsestään. Muuan toinen lahjoitti minulle veitsen, jossa oli nuora ripustaakseni sen kaulani ympäri; kolmas mies antoi minulle tinalautasen. Sellaisia etuja on siitä, että ihmisellä on voimakas suojelija. Muut miehistä antoivat puolestaan monia muita pikku "kampsuja", joten minulla oli pian täydellinen "varustus", enkä kaivannut enää mitään muuta.
Tietysti tunsin kiitollisuutta kaikista näistä erilaisista esineistä, vaikka moni niistä oli saatu miehiltä, jotka ennen olivat antaneet minulle sekä iskuja että potkuja. Mutta en ollut milloinkaan hidas antamaan anteeksi, ja ilman ystäviä kun olin, annoin heille helposti anteeksi. Minä tarvitsin kaikkia näitä pikku tavaroita kovin tähdellisesti. Pojat, jotka menevät merille tavallista tietä, menevät hyvin varustettuina vaatekerralla muuttamista varten — usein parilla kolmellakin — lautasilla, veitsillä, haarukalla ja lusikalla, lyhyesti sanoen heillä oli täydelliset varusteet syömistä varten.