Orjalaivan kaikki veneet oli otettu käytäntöön, ja miehistöstä oli joka mies toimeliaana kuin mehiläinen. Brace ja minä olimme ehkä ainoat, joilla ei ollut ollenkaan halua työhön. Mutta näön vuoksi oli meidän pakko tehdä työtä niinkuin muidenkin.
Lastaaminen oli hyvin helppoa ja lastin latominen vielä helpompaa. Se oli aivan erilaista kuin ottaa laivaan lasti raskaita tynnyreitä ja laatikoita. Elävät "paalit" liikkuivat omin ehdoin tai pakotettiin liikkumaan, jolleivät tehneet niin, eikä tarvittu mitään muuta kuin marssittaa heidät varastohuoneesta rannalle, soutaa heidät sitten laivaan, hoputtaa heidät laidan yli ja sulloa luukusta alas välikannelle.
Naisten kanssa pantiin yhteen kaikki nuoremmat orjat, sekä tytöt että pojat, ja joukossa oli paljon lapsia, pieniä neekeripienokaisparkoja, pikimustia ja niin alastomia kuin syntyessään. Itse asiassa oli suurin osa koko joukosta alastomia, sekä miehet että naiset. Jälkimäisistä oli muutamilla yksinkertainen pumpulihame, tai riippui heidän ympärillään yhteenpalmikoituja palmunlehtiä, ja muutamilla miehillä oli palanen karkeata kangasta lanteillaan, mutta monella ei ollut edes tätä vaatteiden korviketta. Mitä tahansa he olivatkaan pitäneet syntymäpaikallaan, oli se otettu heiltä pois. Epäilemättä olivat kuningas Dingo Bingon seuralaiset ottaessaan heidät vangeiksi ryöstäneet heiltä myöskin heidän puutteellisen vaatevarastonsa. Miehet olivat kahlehditut käsistään kaksittain ja joskus kolme tai neljä yhteen joukkoon. Tämä tapahtui pakoyrityksen estämiseksi, ja se oli hänen majesteettinsa työtä. Vain muutamilla naisilla oli kahleet; nämä olivat luultavimmin niitä, joilla oli lujempi mieli kuin heidän kurjilla tovereillaan, ja he olivat osoittautuneet vastahakoisiksi matkallaan sisämaassa tai varastohuoneessa ollessaan. Näitä kahleita eivät "Pandoran" miehet ottaneet pois, vaan neekerit sullottiin laivaan siten kuin ne oli luovutettu, kahleineen, käsirautoineen ja kaikkineen.
Kuningas Dingo Bingo oli rannalla maihinnousupaikalla ja katseli lastausta, jossa hänen henkivartiostonsa avusti. Kippari oli hänen vierellään, ja nuo kaksi keskustelivat aivan samalla tavoin kuin olisivat he pitäneet silmällä tavallisen kauppatavaralastin laivaan kuljettamista! Hänen majesteettinsa osoitti silloin tällöin johonkin orjaansa ja teki huomautuksiaan yksilön ominaisuuksista. Se oli joko hyvä "paali" — arvokas kauppaesine — tai joku vastahakoinen veitikka, jota kapteenia pyydettiin pitämään matkalla tarkoin silmällä. Monet uhriraukoista tämä kauhea hirviö tunsi nähtävästi hyvin, ja itse asiassa olivat jotkut niistä hänen omia alamaisiaan, kuten jo on huomautettu! Kuningas Dingo Bingo ei ajatellut ollenkaan tätä, kunhan hän vain saattoi myydä ne ja saada maksun niistä. Hänen suhtautumisensa alamaisiin ilmaisi yleensä hänen täydellistä hallitsija- ja omistajavaltaansa ja hänellä oli heitä kohtaan samanlaisia tunteita kuin maanviljelijällä sikojansa tai karjanomistajalla karjaansa kehtaan. Hän ja kapteeni rupattivat, pilailivat ja nauroivat iloisesti, kun heidän ohitsensa meni joku kurjista raukoista jonka ulkomuoto oli sovelias pilkanaiheeksi, kun taas minulle koko näky tuotti inhoa sekä surua, ja minä olin näytelmässä mukana kovin murheellisin sydämin.
Lastaaminen jatkui yhä, ja useimmat onnettomista olennoista oli viety laivaan, kun kroomannien veneen huomattiin tulevan nopeasti virtaa ylös. Miehet oli lähetetty alas joen suulle tiedustusmatkalle sekä pitämään vahtia, kunnes orjalaiva olisi valmis lähtemään merelle. Jos kutteri tai jokin purje tulisi näkyviin, oli heillä määräyksenä soutaa takaisin niin pian kuin mahdollista ja tehdä hälytys.
Se seikka, että he yleensä tulivat takaisin, oli todistuksena siitä, että jokin purje oli keksitty. Se nopeus, jolla he käyttelivät airojaan, ei ainoastaan vahvistanut tätä luuloa, vaan osoitti myöskin, että heillä oli jotakin hyvin tärkeätä kerrottavana.
Sekä Dingo Bingo että kippari katselivat heidän lähestymistään tyrmistyksellä, joka ei ollenkaan vähentynyt, kun kroomannit soutivat laivan sivulle ja ilmoittivat tietonsa.
Purje oli toisiaankin näkyvissä eikä vain näkyvissä, vaan todenteolla tulossa rannikkoa kohti! Kroomannit eivät olleet epätietoisia siitä, minkälainen alus se oli. He olivat nähneet kutterin, ennenkuin olivat lähteneet englantilaisten varastopaikalta. He olivat panneet merkille sen taklauksen. Kutteri oli täällä.
Kapteeni näytti alussa joitakin pelon merkkejä, mutta katsottuaan taivaalle ja puiden latvoihin tarkatakseen, mistä tuuli puhalsi, näytti hän saavuttavan hiukan rohkeutta ja määräsi lastausta kiirehdittäväksi.
Sillävälin lähetettiin kroomannit takaisin tähystyspaikalle joen suuhun, ja he saivat määräyksen ilmoittaa ajoittain, miten risteilijä oli eteenpäin tulossa. Kapteeni näki että tuuli oli hänelle suosiollinen, mutta aivan tyventynyt kutterin kohdalla; tämän olisi mahdotonta päästä joelle, niin kauan kuin tuuli pysyi sillä suunnalla, ja kun nyt oli vain tunti yön tuloon, yrittäisi se tuskin uskaltautua lähelle rannikkoa, ainakaan ei ennen aamun koittoa. Hän toivoi, että se laskisi ankkurinsa mailin tai parin päähän rannasta, ja että hän saattaisi pimeydessä mennä kujanjuoksuun sekä päästä vainoojan ohi. Hänen laivaansa saattoi sattua laukaus tai pari, kun hän tekisi siten, mutta hänen lastinsa oli sitä uhkaavan vaaran arvoinen, eikä hänellä sitäpaitsi ollut nyt mitään muuta mahdollisuutta lastinsa tai laivansa pelastamiseksi. Jos hän jäisi sinne, missä hän oli, otettaisiin kumpikin kiinni ennen toisen yön tuloa.