Hänen suunnitelmansa oli tarpeeksi hyvä. Vaikka se näytti uhkarohkealta, ei se ollenkaan ollut semmoinen. Se oli hänen ainoa mahdollisuutensa pelastaa aluksensa ja myöskin lasti, sillä jos toinen olisi otettu kiinni olisi hän luultavasti kadottanut toisenkin, ja jos "Pandora" vain olisi jäänyt koko yöksi ankkuriin sinne, missä se nyt oli, olisi se kaiken todennäköisyyden mukaan kaappaussaalista ennen aamua. Ja olisipa se kaapattu tai ei, olisivat sen pakoonpääsymahdollisuudet suuresti vähentyneet päivänvalossa. Kutteri näkisi sen korkeat mastot kauan ennenkuin se pääsisi joelta ulos, ja sillä olisi tietystikin aikaa tehdä sotaliikkeitä sekä sulkea sen tie. Sitävastoin saattoi se laskemalla jokea alas yöllä, olla kunnollisesti merellä, ennenkuin kukaan risteilijän miehistöstä huomaisi sitä ollenkaan.
Lopuksi päättivät "Pandoran" päälliköt purjehtia sillä hetkellä, jolloin pimeys laski, ja molemmat toivoivat omalla rienaavalla tavallaan pimeätä yötä.
Puuttui vielä viisi minuuttia auringonlaskusta, kun kapteeni syleili viimeisen kerran kuningas Dingo Bingoa ja astui ulos "palatsista". Hänen majesteettinsa tuli korskeana saattamaan vierastaan laivasillalle, ja useat hänen mustista hovilaisistaan seurasivat perässä.
Kaikki seisoivat rannalla, kun kapteeni astui veneeseensä. Brace ja minä olimme muiden miesten kanssa jo istuutuneet veneeseen ja pidimme airoja tasapainossa selkä valmiina, kun meidät yht'äkkiä keskeytti kuninkaan omituinen huudahdus.
Katsoessani ylös huomasin, että hänen silmänsä olivat kiintyneet minuun, ja tuo lihava hirviö tuijotti minua ikäänkuin hän olisi halunnut syödä minut suuhunsa — sillävälin hän koko ajan rupatti kapteenille kielellä, jota en voinut ymmärtää.
Vaikka olimme olleet semmoisen ajan hänen majesteettinsa varastohuoneella, en minä ollut milloinkaan ennen saanut hänen huomiotansa puoleeni. Minä en luule, että hän oli milloinkaan ennen nähnyt minua — toisin sanoen huomatakseen minut erikoisesti. Kuten jo sanottu, olin minä ollut koko ajan laivassa, lukuunottamatta juuri tätä iltaa ja sitä päivää, jonka olin ollut Bracen kanssa metsissä. Vaikka orjakuningas oli ollut usein laivassa, en minä ollut koskaan tullut hänen tielleen, koska hän tavallisesti pysytteli peräkannella tai kajuutassa. On sentakia aivan luultavaa, että hän nyt oli ensikertaa luonut silmänsä minuun huomatakseen minut.
Mutta minkätakia kiinnitti hän niin erikoisesti huomionsa minuun nyt? Vaikka en voi sanoa, mitä hän puhui — kapteeni ja hän keskustelivat jonkinlaisella sekasikiöportugalinkielellä (tunnetuin kieli näissä maissa), niin huomasin kuitenkin hänen kasvoistaan ja vilkkaista liikkeistään, joita hän käytti, että joko minä itse tai jokin ominaisuuteni herätti suuressa määrin hänen mielenkiintoaan.
Brace istui lähellä minua, ja kohottamatta ääntäni kuiskausta korkeammaksi pyysin minä häntä kertomaan minulle, mitä hälinä oikein tarkoitti — asia oli nyt tullut hieman senluontoiseksi: sekä kapteeni että kuningas puhuivat kiireisesti, vakavasti ja äänekkäästi raakalaissotkullaan.
Bracen vastaus oli:
"Kuningas on mieltynyt sinuun — hän haluaa ostaa sinut!"