KOLMASKYMMENESVIIDES LUKU
Minä muistin Bracen neuvon ja alistuin hänen mustan majesteettinsa vierasystävyyden osoituksiin niin suopealla mielellä kuin saatoin. Minä join osan hänen rommiaan, näytinpä vielä iloiseltakin. Hän näytti olevan hyvin tyytyväinen minun käytökseeni ja piti minua ilmeisesti hyvänä kauppana, vaikka orjakapteeni oli kiristänyt häneltä paljon yli hänen alkuperäisen tarjouksensa. Hänen ensimmäinen esityksensä oli ollut suora vaihtokauppa: mies miehestä tai mies pojasta, ja hän oli varmaan ollut kovin halukas kauppaan, koska antoi kuusi yhdestä!
Mihin tarkoitukseen aikoi hän minua? Orjaksi palvelemaan häntä? Antamaan hänelle ruokaa, kun hän tunsi halua syödä? Antamaan hänen romminsa, kun häntä miellyttäisi juoda? Löyhyttämään moskiitot pois hänestä, kun hän nukkui? Ja huvittamaan häntä, kun hän oli valveilla? Tämänlaiseenko elämään hän oli määrännyt minut? Tai aikoiko hän korottaa minut johonkin korkeampaan virkaan? Tehdä minusta yksityissihteerinsä tai kirjurinsa? Ehkä pääministerinsä? Naittaa minut jollekin tummaihoisista tyttäristään? Tehdä minusta ruhtinaan?
Siitä vierasvaraisesta tavasta, jolla hän alkoi kohdella minua, olin minä todella ruvennut ajattelemaan, että jos yhä miellyttäisin häntä, hän saattaisi antaa minulle kelpo elämän. Olin kuullut sellaisista tapauksista, että valkoiset miehet olivat tulleet neekeriruhtinaiden suosikeiksi ja asetetut hyvin luottamuksellisiin toimiin. Sellainen ehkä olisi ollut minunkin tulevaisuuteni, jos olisin jäänyt kuningas Dingo Bingon luo.
Mutta vaikka olisin ollut varma mitä parhaimmasta kohtelusta — vaikka minulle olisi luvattu hänen kuningaskuntansa korkein virka — itse valtaistuin ja sievin hänen tyttäristään kuningattarekseni — olisin pysynyt edelleen päätöksessäni — karata pois hänen luotaan yhtäkaikki ja palata parkkiin. Se ei tosiaan ollut mikään paratiisi pakopaikaksi — ehkä menin ojasta allikkoon; mutta olihan kuitenkin toivo, ettei oloni "Pandoralla" olisi pitkäaikainen, ja siellähän oli minua Bracen suojeluksen alaisena ruvettu kohtelemaan viime aikoina vähemmän julmasti.
Mitä tulee kuningas Dingo Bingoon, tunsin minä hänen seurassaan vastenmielisyyttä, jota en voi kuvailla. Minä tunsin aavistuksen jostakin hirmuisesta pahasta ja minä olin päättänyt karata hänen luotaan yhtä kaikki, vaikken onnistuisikaan pääsemään parkkiin, sekä koettaa onneani metsissä. Niin, huolimatta leijonista ja muista rajuista villieläimistä olin minä päättänyt paeta metsään ja elää parhaani mukaan tai kuolla, jollen voinut elää.
Mielessäni oli muuan ajatus. Olin kuullut puhuttavan englantilaisesta varastopaikasta, joka oli ylempänä rannikolla — viisikymmentä mailia kauempana. Minun ehkä onnistuisi päästä sinne. Muuan englantilainen oli sen päällikkönä.
Totta kylläkin että hänen sanottiin olevan kuningas Dingo Bingon ystävän — itse asiassa yhtiötoverin — ja siitä, mikä oli tullut julki oli minulla syytä uskoa, että se oli vain liiankin totta. Mutta kuitenkin hän oli englantilainen. Varmaankaan hän ei luovuttaisi minua, varmaan hän ei uskaltaisi. Minä ajattelin myöskin risteilijää. Se suojelisi minua, se ei luovuttaisi minua, vaan päinvastoin lennättäisi hänen mustan majesteettinsa pilviin sellaisen vaatimuksen tekemisestä. Jos vain voisin tehdä asemani tiettäväksi — mutta miten saattoi se tapahtua? Mahdotonta! Aamuauringon valaistessa ei risteilijä enää olisi rannikolla. Se olisi mennyt ajamaan takaa "Pandoraa", — ehkä jo seuraavalla tunnilla!
Minua inhoitti tuon neekerikuninkaan läsnäolo, joka näytti koettavan olla miellyttävä törkeällä tavallaan. Hän tyrkytti minulle rommia, ja minä olin juovinani sitä. Minä en voinut ymmärtää hänen puhettaan vaikka muutamat englantilaiset sanat, vieläpä kielen alhaisimmat, olivat minulle hyvin tuttuja "Pandoralla" tekemäni matkan jälkeen. Mutta hänen majesteettinsa oli tällä haavaa niin juovuksissa, että hänen omat miehensäkin vaivoin saattoivat ymmärtää häntä, ja hän antoi joka hetki enemmän ja enemmän perään voimakkaan juoman vaikutukselle.
Minä iloitsin huomatessani tämän — se auttaisi minun tarkoitustani. Minä iloitsin, nähdessäni hänen hoipertelevan lattian yli ja vielä enemmän, kun hän kompastui eräänlaista leposohvaa vasten ja putosi raskaasti sen päälle.