KALLIOIDEN TUTKIMINEN.
Kahden päivän ahkera veistäminen riitti saamaan pyssyt, kirveen ja peitsen täysin kuntoon. Ossaru teki itselleen myös uuden kaaripyssyn sekä nuoliviinen.
Kolmantena aamuna aamiaisen jälkeen lähtivät kaikki kolme liikkeelle sekä päättivät tutkia joka ainoan kohdan kalliosta.
Heidän majansa ja luolan välillä olevan kallion oli Karl jo huolellisesti tarkastanut, niin että he menivät suoraa päätä sille kohdalle, mihin hän oli lopettanut tutkistelunsa, ja alkoivat siitä uuden tarkastelun.
Tosin he olivat jo tarkastaneet kalliot ylt'yleensä, mutta se oli tapahtunut niihin aikoihin, jolloin he olivat saapuneet laaksoon, ja sen tutkistelun tarkoitus oli aivan erilainen kuin tämän.
Silloin he vain haeskelivat paikkaa, josta voisivat kiivetä pois, eikä portaiden tekeminen ollut vielä johtunut heidän mieleensä.
Nyt kun se suunnitelma oli herännyt heidän aivoissaan, ryhtyivät he toiseen tarkasteluun päästäkseen varmuuteen siitä, oliko se käytännöllinen tai mahdollinen. He siis tutkivat nyt erilaisia seikkoja — nähdäkseen oliko olemassa sarja askelmia toinen toisensa yläpuolella, jotka saattoi yhdistää toisiinsa yhtä monilla sellaisilla tikapuilla, joita he kykenivät tekemään.
Kaikki olivat varmoja siitä, että he voivat valmistaa suunnattoman pitkiä tikapuita, kun vain uhrasivat siihen työhön kylliksi aikaa. He tiesivät Tibetin mäntyjä — samaa lajia, jota he olivat käyttäneet rakentaessaan jäätikön halkeaman yli johtavaa siltaa — kasvavan runsaasti jokseenkin lähellä majaansa. Valikoimalla muutamia hoikkavartisimpia niistä saisivat he niin monien tikapuiden reunat kuin haluaisivat melkein valmiina, joista jokainen olisi neljä-viisikymmentä jalkaa pitkä.
Jos vain saattaisi löytää sarjan askelmia, joiden kunkin välimatka ei olisi enempää kuin neljäkymmentä jalkaa, olisi heillä hyvä toivo voida kavuta portaita myöten reunalle ja päästä pakoon sellaisesta paikasta, joka nyt oli heidän mielestään vastenmielisempi kuin vankila, vaikkakin se oli maailman kauneimpia seutuja.
Pian he tosiaankin löysivät suureksi ilokseen askelmasarjan — joka ainakin ulkonaisesti täytti kaikki heidän vaatimuksensa. Yksikään välimatka ei ollut suurempi kuin kolmekymmentä jalkaa, olivatpa muutamat paljon lähempänäkin toisiaan.