25. luku.
SEETRI.
Ajatusta, joka oli juolahtanut heidän mieleensä, nimittäin luolan ottamista heidän asunnokseen, ei enää pidetty kannatettavana. Norsun vaarallinen läheisyys yksin oli sen aiheuttanut, ja sitä syytä ei enää ollut. Ei ollut todennäköistä, että laaksossa oli toista kiertolaisnorsua. Ossaru saattoikin rauhoittaa heitä siinä suhteessa vakuuttamalla heille, ettei kahta sellaista eläintä milloinkaan tavattu samoilla seuduilla, koska kaksi niin sisukasta olentoa varmasti matkisi Kilkennyn kissojen murhenäytelmää, vaikkakaan ei Ossaru valaissut ajatustaan tekemällä tarkemmin selvää tästä vertauksesta.
Mahdollisesti saattaisi lähistöllä olla toisia yhtä pelottavia eläimiä kuin norsukin oli ollut. Siellä voisi olla panttereita tai leopardeja tai tiikereitä tai vaikkapa toinen karhukin, mutta kaikkia näitä vastaan ei luola olisi mikään varma turvapaikka ei sen varmempi kuin heidän vanha majansa. He voisivat panna sen lujempaan kuntoon kuin ennen ja rakentaa siihen vahvan oven turvaksi yöllisiä tungettelijoita vastaan. Tähän työhön he ryhtyivätkin niin pian kuin olivat syöneet päivällistä ja kuivanneet vaatteensa, jotka norsu vainajan suunnaton ruisku oli niin perinpohjin kastanut.
Muutamia päiviä kului majan kuntoonpanoon. Siihen tehtiin nyt huomattavia parannuksia. Talvi-ilma oli nyt täydelleen alkanut, ja kotilämpö oli tullut tärkeäksi asiaksi, niin että he eivät ainoastaan täyttäneet vakoja paksulla savikerroksella, vaan kyhäsivät tulisijan ja uuninkin sekä vielä lisäksi vahvan oven.
He tiesivät itseltään kuluvan pitkän ajan tikapuiden valmistukseen, niitä kun piti olla enemmän kuin kaksitoista pitkää jaksoa, joista jokaisen piti olla kevyt kuin ruoko ja suora kuin nuoli.
Leudompina talvipäivinä he saattaisivat työskennellä ulkoilmassa. Tosiaankin oli heidän tehtävä suurin osa työstään majan ulkopuolella. Välttämätöntä kuitenkin olisi saada suojaa ei ainoastaan yön aikana, vaan myrskyn ja rajuilmankin kestäessä.
Viisaus neuvoi heitä senvuoksi varovaisuuteen, ja ennenkuin he ryhtyivät tarmokkaammin puuhaamaan kallion reunalle kiipeämistä, laittoivat he kaikki kuntoon majassa.
Heillä ei ollut pelkoa joutua kärsimään talven pakkasesta, ei vaatteiden puutteen vuoksi päivällä eikä peitteiden puutteesta yöllä. Joitakin jakinnahkoja oli vielä tallella sekä muutamien muiden otusten turkkeja, jotka eläimet Kasparin kaksipiippuinen oli kaatanut. Ne riittäisivät lämpimäksi vaatetukseksi päivällä ja peitteeksi yöllä.
Talviravinnostaan he olivat vähän enemmän huolissaan. Norsun ei ollut ainoastaan onnistunut hävittää heidän ruokavarojen hankkimiseen tarvittavia apuneuvojaan, vaan se oli myöskin tuhonnut sen varaston, joka heillä jo oli, tallaamalla sen liejuun. Ne palaset kuivattua metsänriistaa ja jakin lihaa, joita ei norsu ollut saanut perinpohjin tuhotuksi, koottiin jälleen ja sijoitettiin turvalliseen paikkaan. He päättivät siltä varalta, etteivät kykenisi hankkimaan lisää, jakaa ruokavaransa sellaisiin annoksiin, että ne riittäisivät koko sen ajan, mikä heidän mahdollisesti pitäisi viettää kalliovankilassaan. Tietenkään he eivät olleet toivottomia uusien ruokavarojen hankkimisen suhteen, vaikkakin heidän ampumavaransa olivat lopussa. Ossarun nuolia oli vielä olemassa eivätkä ne olleet riippuvaisia ruudista tai lyijystä. Satimet ja ansat auttaisivat heitä hankkimaan monta otusta, jotka näkyivät joutuneen vangeiksi tähän erilliseen ja yksinäiseen laaksoon samoin kuin hekin.