Tuo hyvältä tuoksuva paahtopaisti kohotti aika lailla heidän mielialaansa, mutta he eivät voineet olla yhtä välinpitämättömiä kuin tähän asti uusien ruokavarojen hankkimisesta; niin paljon olivat olosuhteet muuttuneet sen kautta, että heidän ruutinsa oli tuhoutunut.
Ossarun kaaripyssy ja nuolet olivat vielä jäljellä ja toisia kaaripyssyjä saattoi tehdä, jos entinen särkyisi. Kaspar päätti joka tapauksessa hankkia itselleen oman sekä harjoitella jousiammuntaa shikarin ohjaamana, kunnes osaisi käyttää tuota vanhanaikaista ja yli maailman tunnettua surmaamisasetta.
Vanhanaikaiseksi sitä hyvin saattaa sanoa, koska se on ollut olemassa jo ennen varhaisinta historiallista ajanlaskua. Yli maailman tunnetuksi sitä myöskin saattaa sanoa, sillä minne tahansa meneekin etäisimpiin kolkkiin, tavataan kaaripyssy keskellä yksinäisimpiä seutuja ilman mitään mallia sommiteltuna, mistään ulkonaisesta lähteestä tulematta, aina ilmeisesti kotimaisena kussakin maassa ja kullakin heimolla aivan kuin saisi ihminen Luojalta tuon aseen käteensä heti synnyttyään.
Tosiaankin on kaaripyssyjen sekä niihin välttämättä kuuluvien nuolien esiintyminen hajallaan kaukana toisistaan elävien heimojen keskuudessa, jotka kaiken todennäköisyyden mukaan eivät ole milloinkaan voineet ilmoittaa tuota ajatusta kenellekään toiselle, ihmissuvun historian omituisimpia seikkoja. Ei ole mitään muuta keinoa sen selittämiseksi kuin otaksuma, että se potkaisuvoima, mikä on hyvin pingoitetun jousen kimmahduksessa, on varmasti aikaisimpia ihmishengelle esiintyviä ilmiöitä ja että sen vuoksi tämä ajatus on ollut synnynnäinen ja alkuperäinen useimmissa maailman seuduissa.
On jo sanottu, että seikkailijamme olivat paremmalla mielellä syötyään riikinkukon, mutta kaikesta siitä huolimatta eivät he voineet olla tuntematta jonkinlaista pelkoa ruuan saannin suhteen tästälähin. Ossarun taitavuus oli hankkinut heille aamiaisen, mutta kuinka kävisi päivällisen? Ja senjälkeen heidän illallisensa? Ja joskin jotakin ilmestyisi seuraavaksi ateriaksi, eivät he ehkä olisi yhtä onnellisia hankkiessaan sitä seuraavaa. Tämä epävarma elintapa, he kun elivät aivan kädestä suuhun, panisi heidät alituiseen nälkäkuolemaan vaaraan.
Niin pian kuin he olivat lopettaneet riikinkukon syömisen ja Ossaru, joka söi kauemmin kuin toiset, vielä viimeisteli "rumpupalikoita", oli heidän keskustelunsa pääaiheena ruokasäiliön täyttäminen. He päättivät siis antautua kokonaan tähän puuhaan sekä käyttää sellaisia keinoja kuin heidän vallassaan oli riistan hankkimiseksi ja keksiä uusia keinoja, jos nämä osoittautuisivat riittämättömiksi.
Mitä heidän nyt kaikkein ensiksi oli saatava päivällisekseen? Kalaa, lihaa vai lintua? He eivät aikoneet hankkia kaikkia kolmea yht'aikaa, sillä toistaiseksi he eivät voineet toivoa saavansa mitään säädyllistä päivällistä. Yksi ruokalaji olisi heille kylliksi, ja he olisivat kovasti kiitollisia saadessaan sen taatuksi itselleen.
Ei ollut vielä päätetty, lähtisivätkö he aluksi Ossarun verkolla pyydystämään kalaa päivällisekseen, koettaisivatko saada toisen riikinkukon tai fasaanin tai pari bramiinihanhea vai lähtisivätkö he metsään hakemaan suurempaa saalista, kun sattui eräs tapaus, joka ratkaisi tuon kysymyksen, mitä heidän oli hankittava ensi ateriaksi. Ilman minkäänlaista ponnistusta omalta taholtaan, tuhlaamatta ainoatakaan laukausta tai nuolta, he saivat lihaa, vieläpä riittävästi ei ainoastaan sen päivän päivälliseksi, vaan koko viikon varalle, niin että vielä Fritzin osalle joutuivat runsaat tähteet.
He olivat jälleen menneet ulos majasta ja istuivat niinkuin usein aikaisemminkin muutamilla sen edessä olevilla suurilla kivillä. Oli kaunis ja kirkas aamu, ja vaikkakin varjossa oli kylmä, teki auringonpaiste, joka vielä heijastui yläpuolella olevien vuorten valkeasta lumesta, olon hyvin miellyttäväksi. Siitä syystä he söivät mieluimmin ulkoilmassa sekä myöskin senvuoksi, että oli jonkun verran savua majan sisällä, missä he olivat keittäneet aamiaisensa. Ulkona he nyt neuvottelivatkin vastaisista suunnitelmistaan.
Heidän ollessaan tässä puuhassa kuului heidän korvissaan ääni, joka muistutti jonkun verran vuohen määkimistä. Se tuntui tulevan heidän yläpuolellaan olevista pilvistä, mutta he tiesivät, että sen varmasti aiheutti jokin eläin ylempänä kallioilla.