"Se on totta, veljeni", vastasi Kaspar, "ja hyvin kekseliästä. Epäilemättä onnistuisi suunnitelmasi, mutta esteenä on eräs pikku seikka, jonka sinä näytät unohtaneen."
"Mikä se on?"
"Ovatko sinun perusteesi täysin oikeat?" kysyi Kaspar suorasti.
"Minun perusteeniko!"
"Niin — se alkuperäinen mittakaava, josta aiot lähteä ja johon perustat arviosi. Tarkoitan oman ruumiisi painoa. Tiedätkö sen?"
"Varmasti", sanoi Karl, "painan täsmälleen seitsemänkymmentä kiloa".
"Oi, veljeni", huomautti Kaspar pudistaen päätään ilmaistakseen epäilystään, "sinä painoit seitsemänkymmentä kiloa Lontoossa, sen minäkin tiedän. Melkeinpä painoin saman verran minäkin, mutta sinä unohdat, että tämän kurjan elämän harmit ja vaivat ovat heikontaneet meitä kumpaakin. Voinpa tosiaankin, veli rakas, huomata sinun olevan paljon laihemman kuin lähtiessämme Kalkuttasta. Epäilemättä voit huomata minussa saman muutoksen. Eikö niin?"
Karlin oli pakko vastata myöntävästi tähän kysymykseen, hän kun huomasi veljensä väitteen oikeaksi. Hänen perusteensa eivät olleet totuudenmukaiset. Hänen ruumiinsa paino, mikä on kaikkina aikoina epäluotettava mittapuu, se kun ei ole muuttumaton, ei kelpaisi tässä tapauksessa perusteeksi. Se arviolasku, jonka he olivat aikoneet tehdä, oli liian tärkeälaatuinen, jotta sen olisi voinut nojata niin epäluotettavaan perustaan. Karl käsitti tämän hyvin selvästi, mutta se ei lannistanut hänen rohkeuttaan, vaan hän päätti panna sittenkin täytäntöön sen suunnitelman, jota oli ehdottanut.
"Kas niin, veli", sanoi hän katsellen hymyillen Kaspariin ja ilmeisesti tyytyväisenä hänen terävyydestään. "Tunnustan sinun johtopäätöksesi tällä kerralla olleen omaani paremman, mutta ei siinä ole kyllin syytä minun luopua suunnitelmastani. On monta muuta keinoa päästä selville jonkin esineen painosta, ja epäilemättä minä keksisin jonkin, jos vähän miettisin, mutta onneksi ei meidän tarvitse vaivata itseämme enemmän sillä seikalla. Jollen erehdy, on meillä eräs aivan täsmällinen normaalipainomitta hallussamme."
"Mikä normaalimitta?" kysyi Kaspar.