KOLMASTOISTA LUKU.
Vedenpaisumus.
Juuri kun Marianita oli menemäisillään ulos tiedustelemaan meluamisen syytä, syöksyi sisarusten kamarineiti huoneesen, huudahtaen:
— Ave Maria! sennoritat (neidit)! Vedenpaisumus tulee! Muuan paimen tuli juuri nelistäen tuomaan tietoa vesitulvan olevan ainoastansa kymmenen kilometriä kartanostamme!
— Vedenpaisumus! kertoivat molemmat sisaret yhdestä suusta.
Marianita teki ristinmerkin, samalla kun Gertrudis syöksyi matoltansa ja ryykäsi akkunaan.
— Jesus! sennorita! huudahti kamarineitsyt Gertrudiselle — luulisipa teidän juoksevanne lakeudelle muka jotakuta hädässä olevaa pelastamaan.
— Don Rafael, Jumala häntä suojelkoon! huudahti Gertrudis epätoivossaan.
— Don Fernando! lausui Marianita väristen.
— Lakeus tulee olemaan yhtenä suurena järvenä, jatkoi palvelijatar; onnetoin se, jonka vesi saavuttaa! Mitä don Fernandoon tulee, voitte olla huoletta, sennorita. Tänne tullut paimen toi terveisiä don Fernandolta don Marianolle, että hän saapuu tänne huomenna venheellänsä.