— Kurjat pelkurit! huusi Rube nauraen ivallisesti. — Halloo! jatkoi hän vieläkin kovemmalla äänellä ja kääntyen sisseihin päin: — Mitä te täältä tahdotte? Miksi ette ryntää päällemme?
En tiedä ymmärsivätkö he Ruben kysymyksen, mutta siihen vastattiin:
— Amigos! Somos amigos! (Me olemme ystäviä!) huudahti yksi ratsastajista, nähtävästi joukon päällikkö.
— Ystäviä! huudahti vanha turkiseläinten pyydystäjä, joka osasi kylliksi espanjan kieltä ymmärtääksensä amigos-sanan merkityksen. Kauniita ystäviä todellakin! Uh! Luuletteko meitä sillä tavoin pettävänne? Pysykää vain etäällä, tahi ijankaikkisen maanjäristyksen nimessä minä kellistän ensimäisen, joka tulee pyssynkanto-matkalle.
Päällikkö näkyi nyt matalalla äänellä puhelevan erään ratsastajan kanssa, joka kentiesi oli hänen luutnanttinsa. He näyttivät keskustelevan jostakin uudesta hankkeesta. Hetken perästä puhutteli päällikkö meitä jälleen, kuten ennenkin, espanjan kielellä.
— Me olemme ystäviä! hän lausui; — me emme aio mitään pahaa. Todistaakseni sen käsken miesteni peräytyä, samalla kuin luutnanttini tulee tapaamaan teitä puolueettomalle alueelle. Teillä ei varmaankaan voi olla mitään sitä vastaan?
— Ja mitä tämä hyödyttää? kysyi Garey, joka puhui sujuvasti espanjankieltä. — Meillä ei ole mitään tekemistä teidän kanssanne. Mitä kaikki tämä merkitsee?
— Minulla on teille hiukka sanomista, vastasi meksikolainen — ja teille, herra, varsinkin. Mutta en soisi toisten sitä kuulevan.
Tämä odottamaton puhe hämmästytti meitä kaikkia. Mitähän tuo mies Gareysta tahtoi? Tämä ei häntä tuntenut eikä ollut koskaan ennen, kuten hän sanoi, nähnyt "tuota neekeriä." Kentiesi Garey kuitenkin erehtyi; aurinko paistoi hänen silmiinsä, ja meksikolaisen syvään otsalle painettu hattu teki hänet kentiesi tuntemattomaksi.
Lyhyen neuvottelun jälkeen päätimme, että Garey suostuu esitykseen. Siinä ei ollut mitään vaaraa. Voisihan Garey helposti palata, ennenkuin he ennättäisivät tehdä hyökkäystä hänen kimppuunsa, ja Rube sekä minä suojelisimme häntä pyssyillämme.