— Orpanani… Viisainta, ettei tulisi! Pyhä kolminaisuus, kapteeni! En käsitä teitä.
— Siinä tapauksessa, sennorita de Vargas, Puhun selvemmin. Jos Rafael Ijurra tulee tänne, niin joko hän tahi minä jää tälle paikalle. Hän on väijynyt henkeäni, ja minä olen vannonut surmaavani hänet milloin ja missä hänet vain tapaankin.
— Suokoon Jumala, että voisitte pitää valanne!
— Teidän orpananne?
— Orpanani… Rafael Ijurra… minun… perheeni katkerin vihollinen.
— Ja häntäkö olette täällä varronneet?
— Häntäkö? Ha, ha, haa! En! Niin vähän pelkuri kuin olenkin, en tahtoisi olla täällä kahdenkesken Rafael Ijurran kanssa.
— Sennorita, te hämmästytätte minua! Tehkää hyvin ja selittäkää…
— Per dios! Urhoollinen kapteeni, teidänhän tulee selittää minulle. Minä pyysin tätä kohtausta kiittääkseni teitä oivallisesta lahjasta. Te tulette vihaisin silmin ja katkerat sanat kielellänne.
— Te pyysitte tätä kohtausta?… Ja sen sanotte te, sennorita?