[149] Jumala vastustaa ylpeitä, mutta nöyrille hän antaa armonsa. Piet. Ep. I, 5, 5.
[150] Kenen vuoksi voisi siis sanoa maailman olevan luodun? Tietysti niiden olentojen vuoksi, joilla on järki; nämä ovat Jumalat ja ihmiset, joita parempaa ei tosiaan ole olemassa mitään. Cic., De nat. deor. II, 54.
[151] Kun katselemme avaran maailman taivahisia temppeleitä tuolla ylhäällä ja tuikkavia tähtiä täyteen pantuja yläilmoja, ja kun ajattelemme kuun ja auringon ratoja. Lucr. V, 1203.
[152] Sillä ihmisten teot ja elämän hän asetti riippuvaisiksi taivaankappaleista. Manil. III, 58.
[153] Se huomaa kaukaa katselemiemme tähtien vallitsevan meitä mykillä laeillaan, ja koko maailman liikkuvan aikakausittain määrätyn järjestyksen mukaan ja kohtalojen vaiheitten noudattavan kulussaan varmoja merkkejä. Manil. I, 60.
[154] Ja kuinka suuria muutoksia vaikuttavat niin pienet liikkeet... Niin mahtava on tämä valta, joka hallitsee kuninkaitakin. Manil. I, 55; IV, 93.
[155] Toinen, raivoisana rakkaudesta jaksaa uida meren poikki ja hävittää Troian; toisen kohtalona on lakien laatiminen. Kas tuolla pojat surmaavat isänsä, ja vanhemmat poikansa, ja veljekset hyökkäävät haavoittamaan toisiaan aseillaan. Tämä sota ei ole meidän syymme; sallimus pakottaa heidät moisiin tekoihin ja ajaa heidät itse rankaisemaan itseänsä ja raatelemaan toisiansa... Sekin on sallimuksen määräämää, että sallimus itse sen säätää. Manil. IV, 79, 118.
[156] Millainen onkaan ollut niin suuren rakennuksen alkuunpano, millaiset siinä käytetyt työaseet, vivut, koneet, työmiehet? Cic., De nat. deor., I, 8.
[157] Mitä sielun ahtautta se on? Cic., De nat. deor. 1, 31.
[158] Ihmisluonnon muiden puutteiden joukossa on järjen pimeyskin, eikä vain erehtymisen pakko, vaan erehdysten rakkaus. Sen., De ira, II, 9. Katoova ruumis raskauttaa sielua, ja maallinen asumus painaa paljon mietiskelevää järkeä. Viisaud. Kirja IX, 15.