[209] Meidän vallassamme on peittää vastoinkäymiset ikäänkuin alituiseen unhoon ja ilomielin ja nautinnolla muistaa myötäkäymisiä. Cic., De fin. I, 47.
[210] Muistan myöskin sellaista, mitä en tahdo; en voi unohtaa, mitä tahoon. Cic., De fin. II, 32.
[211] Joka yksin rohkeni sanoa itseään viisaaksi (Epikuros). Cic, De fin. II, 3.
[212] Joka nerossa vei voiton ihmissukukunnasta ja himmensi kaikki, kuin taivaalle noussut aurinko tähdet. Lucr. III, 1056.
[213] Tehoton kärsimysten lääke on tietämättömyys. Sen., Oid. III 5, 7.
[214] Alan juoda ja siroitella kukkia ja annan pitää itseäni vaikka hupsuna. Hor., Ep. 1, 5, 14.
[215] Totisesti, ystäväni, olette surmanneet minut, ettekä pelastaneet, kun riistitte niin minulta nautintoni ja veitte väkisin suloisimman mielenhaireeni. Hor., Epist., 2, 138.
[216] Sophokl., Aiax, 552.
[217] Miellyttääkö se sinua? kärsi se sitten. Eikö miellytä? lähde siitä sitten mitä tietä tahdot...
[218] Kirveleekö tuska? Jopa kaiveleekin varmaan: jos olet suojaton, niin tarjoa sille kaulasi, mutta jos sinua suojaavat Vulkanon aseet, se on pelottomuus, niin ryhdy vastarintaan. Sen., Epist. 70, ja Cic., Tusc. II, 14.