On hauta tämä ritarin,
Jok' eläissään ei pelännyt
Ja jonka kuolo eloks nyt
Ijäti pyhäks kääntyikin.
Hän eläissänsä maailman
Kunniaksi paljon toimitti;
Hänt' arveltihin hulluksi,
Vaan lopun sai hän viisahan.
Ja tämän kirjan päätettyään tekijä ripustaa kynänsä naulaan lausuen sille: "Nyt, rakas kynäni, jätän sinut siihen riippumaan ikuisiksi ajoiksi, jolleivät julkeat juttujensepustajat jälleen tartu sinuun häväistäkseen sinua ja repiäkseen alas minun mainettani. Sano heille, että yksin sinua varten syntyi don Quijote maailmaan ja sinä luotiin yksin häntä varten; hän osasi toimia ja sinä osasit kirjoittaa; sano heille, että he sallivat tämän sankarin rauhassa levätä arkussaan. Ja jos he sittekin vaativat, että kutsuisit hänet esiin haudastaan uusiin urhotöihin, niin murru mureniksi heidän kömpelöissä käsissään, niin että he ovat pakotetut kirjoittamaan tyhmyyksiään kehnolla hanhensulalla. Minun tehtäväni on nyt loppuun suoritettu. Tarkotukseni oli tällä teoksella herättää inhoa naurettavia ja järjettömiä ritariromaaneja vastaan. Tämän olenkin saavuttanut, don Quijoteni on antanut niille surmaiskun. Minä olen tyytyväinen. Jää hyvästi!"
Loppu.
VIITESELITYKSET:
[1] Espanjalaisista sanoista rocin työhevonen, kaakki ja antes — ennen; edessä. Rosinante merkitsee siis: ennen työhevonen tai: edellä t. enempi kaikkia muita hevosia.
[2] Donna (lue: donja) = aatelinen arvonimi Espanjassa rouville ja neitosille, samatenkuin don (herra) miehille.
[3] Päärit (paires) olivat Ranskassa mahtavimmat, syntyperältään ja arvoltaan kuninkaan vertaiset ylimykset. Niitä oli luvultaan 12, puolet piispoja, puolet maallisia lääniherroja.
[4] "Maineen yhdeksän ritaria" olivat vanhan tarinan mukaan seuraavat: juutalaiset Josua, David ja Judas Makkabealainen; pakanat Aleksanteri Suuri, Hektor ja Julius Caesar; ja kristityt Artur kuningas, Kaarle Suuri ja Gottfried Bouillonilainen.
[5] Katolilaisten rukouksia.