Lähettäessäni teidän ylhäisyydellenne taannoin komediani, jotka on julkaistu painosta ennenkuin niitä on esitetty, sanoin, jos oikein muistan, että Don Quijote kiinnitti kannuksiaan lähteäkseen teidän ylhäisyytenne puheille; ja nyt sanon, että hän on ne kiinnittänyt ja on lähtenyt matkaan, ja jos hän saapuu perille, katson tehneeni teidän ylhäisyydellenne jonkin palveluksen, sillä minua kehoitetaan lukemattomilta tahoilta erittäin hartaasti lähettämään hänet, jotta hän poistaisi sen äitelyyden ja inhon, mitä on aikaansaanut eräs toinen Don Quijote, joka on pukeutunut toisen osan valhepukuun ja liikkunut ympäri maailmaa; ja hartaimmin on osoittanut kaipaavansa minun teostani Kiinan suuri keisari, sillä hän kirjoitti minulle noin kuukausi sitten kiinankielisen kirjeen, jonka toi pikalähetti ja jossa keisari pyytää tai oikeammin sanoen anoo minua lähettämään sen, koska hän tahtoisi perustaa opiston, missä luettaisiin kastiliankieltä ja missä luettavana kirjana olisi Don Quijoten historia. Samalla hän kehoitti minua tulemaan mainitun opiston rehtoriksi. Minä kysyin kirjeen tuojalta, oliko Hänen Majesteettinsa antanut hänelle mitään rahallista avustusta minulle tuotavaksi. Hän vastasi, ettei se edes ollut keisarin mieleen juolahtanut.
— Niinpä te, hyvä ystävä, — vastasin minä — voitte matkustaa takaisin kotimaahanne Kiinaan kulkien päivässä kymmenen tai kaksikymmentä peninkulmaa tai saman verran kuin tänne tullessanne; terveyteni näet ei ole niin hyvä, että voisin lähteä semmoiselle pitkälle matkalle, ja raihnauteni lisäksi tulee vielä, että olen aivan rahatonna, ja keisari kuin keisari, hallitsija kuin hallitsija, minulla on Napolissa jalo Kreivi Lemos, joka minua auttaa, suojelee ja osoittaa minulle suosiotaan enemmän kuin osaan toivoakaan, ilman semmoisia joutavia opistontitteleitä ja rehtorinvirkoja.
Niin minä annoin hänen mennä menojaan, ja näin sanon nyt itsekin jäähyväiset tarjoten teidän ylhäisyydellenne Persileen ja Sigismundan vastoinkäymiset, kirjan, jonka saan valmiiksi, Deo volente, neljän kuukauden kuluessa ja josta tulee joko huonoin tai paras kielellämme sepitetyistä, tarkoitan ajanvietekirjoista; mutta minä tunnustan katuvani, että sanoin huonoin, sillä ystäväni ovat sitä mieltä, että siitä tulee niin hyvä kuin ikinä mahdollista. Palatkoon teidän ylhäisyytenne tänne yhtä terveenä kuin odotettuna; Persiles tulee olemaan valmiina kunnioittavasti teidän ylhäisyyttänne tervehtimään samoinkuin minä, teidän ylhäisyytenne nöyrin palvelija. Madridissa lokakuun viimeisenä päivänä kuusitoistasataaviisitoista.
Teidän ylhäisyytenne kuuliainen palvelija
Miguel de Cervantes Saavedra.»
* * * * *
[1] toisen Don Quijoten tekijää vastaan. Ennenkuin Cervantes ennätti saada valmiiksi teoksensa jälkimmäisen osan, julkaisi joku Alonso Fernandez de Avellaneda Tarragonassa Don Quijoten »toisen osan». Ei tiedetä varmasti, kuka tämä »Avellaneda» oikeastaan oli.
[2] kunniakkaimmassa tilaisuudessa: Lepanton meritaistelussa, missä Cervantesin vasen käsivarsi haavoittui ja herpautui.
[3] Inkvisition palveleva veli. Avellaneda oli näin viittaillut Lope de Vegaan.
[4] kuuluisan välinäytöksen La Perendengan lauseita. Lyhyitä hupaisia välinäytöksiä, entremeses, esitettiin vakavain draamojen näytösten välissä. »Kuuluisasta» Perendengasta ei ole jäänyt muuta muistoa kuin tämä Cervantesin maininta.