Don Quijote vastasi:
— Erääseen lähiseudun kylään, mistä olen kotoisin. Entä minne teidän armonne on menossa?
— Minä, armollinen herra, — vastasi aatelismies — olen menossa
Granadaan, joka on kotikaupunkini.
— Ja mainio kotikaupunki onkin! — virkkoi Don Quijote. — Mutta suvaitkaa, armollinen herra, mainita minulle nimenne, sillä minusta tuntuu, että sen tietäminen on minulle tärkeämpää kuin oikeastaan kykenen sanomaan.
— Minun nimeni on Don Alvaro Tarfe — vastasi vieras.
Siihen virkkoi Don Quijote:
— Minä uskon aivan varmaan, että teidän armonne on se Don Alvaro Tarfe, joka liikkuu maailmalla Don Quijote Manchalaisen historian toisessa osassa, minkä on äskettäin painattanut ja julkaissut uusi kirjailija.
— Sama mies, — vastasi aatelismies — ja mainittu Don Quijote, puheenaolevan historian päähenkilö, oli erinomaisen hyvä ystäväni, ja minä hänet otin matkaan kotipuolestaan tai ainakin sain hänet lähtemään Zaragozassa pidettyihin turnajaisiin, mihin olin itse menossa; ja olenpa totisesti osoittanut hänelle monta kertaa ystävällisyyttä ja suojellut häntä joutumasta pyövelin pideltäväksi hänen oltuaan liian uhkarohkea.
— Sanokaa siis minulle, armollinen herra Don Alvaro, olenko minä mitenkään teidän mainitsemanne Don Quijoteu näköinen?
– Ette suinkaan, — vastasi vieras — ette millään muotoa.