Ensinnäkin, oi poikani, sinun tulee pelätä Jumalaa, sillä jumalanpelko on viisauden alku, ja viisaana et voi mitenkään eksyä harhaan.
Toiseksi sinun pitää havaita, kuka olet, ja pyrkiä tuntemaan itseäsi, mikä on vaikeinta tuntemista, mitä ajatella saattaa. Itsesi tuntemisesta johtuu, ettet paisu kuin sammakko, joka tahtoi olla härän kokoinen; jos näet niin menettelet, niin se muisto, että olet kotipuolessasi sikoja paimentanut, on kuin ruma jalkapari hulluutesi riikinkukonpyrstön alla.
— Totta kyllä; — vastasi Sancho — mutta siinä virassa minä olin pienenä poikana; myöhemmin, hiukan miestyttyäni, minä paimensin hanhia enkä sikoja. Mutta tämä ei mielestäni asiaan vaikuta, sillä eiväthän kaikki hallitusmiehet ole kuninkaitten sukua.
— Olet oikeassa, — virkkoi Don Quijote — ja siksi tulee niiden, jotka eivät ole jaloa sukuperää, liittää vitkansa arvokkuuteen leppoisaa ystävällisyyttä, mikä viisauden johtamana torjuu kaikki ilkeät parjaukset, joita mikään sääty ei voi välttää. Pidä kunniassa, Sancho, alhaista sukuperääsi äläkä häpeä sanoa polveutuvasi talonpojista; kun havaitaan, ettet sitä häpeä, ei kukaan yritä sinua sillä asialla suututtaa. Ja ylpeile ennemmin siitä, että olet alhainen, mutta kelpo mies, kuin siitä, että olet korska syntinen, Lukemattomat ovat ne, jotka alhaisesta suvusta syntyneinä ovat kohonneet kaikkein korkeimpiin asemiin, paaveiksi ja keisareiksi, ja tämän tosiasian vahvistukseksi voisin mainita sinulle niin monta esimerkkiä, että väsyisit niitä kuulemaan.
Huomaa, Sancho: jos valitset välineeksesi hyveen ja ylpeilet hyvien tekojen tekemisestä, niin sinulla ei ole mitään syytä kadehtia niitä, joiden teot ovat ruhtinaallisia ja ylhäisiä, sillä veri peritään, mutta hyve hankitaan, ja hyveellä on arvo itsessään, mutta verellä ei.
Jos siis on niin laita, kuten onkin, niin siinä tapauksessa, että saarella ollessasi joku sukulaisistasi tulee sinua tervehtimään, älä torju tai halveksi häntä, vaan ota hänet ystävällisesti vastaan, kestitse häntä ja anna hänelle lahjoja, sillä siten täytät, mitä käskee taivas, jonka tahto on, ettei kenenkään tule ylenkatsoa sen luomia olentoja, ja teet, mitä olet velkaa luonnollisille sukulaisuuden siteille.
Jos sinä otat mukaan vaimosi (ei näet ole hyvä, että henkilö, joka on kauan käskynhaltiana, elää ilman omaa vaimoa), niin opeta häntä, sivistä häntä ja hio hänestä pois hänen synnynnäinen karkeutensa; sillä kaikki, mitä älykäs käskynhaltia voi saada aikaan, voi sivistymätön ja typerä vaimo tuhota ja hävittää.
Jos satut jäämään leskeksi (mikä voi tapahtua) ja virkasi nojalla etsit itsellesi vaimoa korkeammasta säädystä, älä ota sellaista, joka on sinulle kuin ongenkoukku ja vapa, millä kalastetaan lahjoja selkäsi takana, sillä minä sanon sinulle totisesti, että kaikesta, mitä tuomarin vaimo sillä tavalla ottaa vastaan, tulee miehen vastata suurena tilinteon päivänä, jolloin hän, kuoltuansa, joutuu maksamaan nelin kerroin ne erät, joista ei ole tehnyt eläessään tiliä.
Älä antaudu milloinkaan mielivallan lain ohjattavaksi; sitä kuuntelevat yleensä mielellään tietämättömät kuvitellen olevansa terävä-älyisiä.
Saakoot köyhän kyynelet sinulta osakseen suurempaa myötätuntoa, mutta ei suurempaa oikeutta, kuin rikkaan selitykset.