— Niin on laita — virkkoi hovimestari. — Harkitkaa nyt, armollinen herra käskynhaltia, mitä näille miehille pitää tehdä.
— Tässä tulee tehdä seuraavaa — vastasi Sancho. – Te, joka olette voittanut, rehellisesti tai epärehellisesti tai ei kummallakaan tavalla, antakaa heti tälle ahdistajallenne sata reaalia; sitäpaitsi teidän pitää maksaa kolmekymmentä reaalia köyhille vangeille; ja te, joka maleksitte viratonna ja toimetonna tässä saaressa, ottakaa heti vastaan nuo sata reaalia ja lähtekää huomispäivänä tästä saaresta, josta teidät karkoitetaan kymmeneksi vuodeksi, uhalla, että tätä käskyä vastaan rikottuanne saatte täyttää puuttuvat vuodet toisessa elämässä, sillä minä ripustan teidät hirteen tai ainakin sen tekee pyöveli minun käskystäni. Ja älköön kukaan minua vastustelko, jollei tahdo tuta minun kättäni.
— Toinen maksoi rahat, toinen otti ne vastaan, jälkimmäinen poistui saaresta, edellinen lähti kotiin, ja käskynhaltia jäi paikalleen sanoen:
— Jos mitään voin, niin varmaan hävitän nuo pelituvat, sillä minusta ne näyttävät kovin vahingollisilta.
— Ainakaan tätä pelitapaa — sanoi kirjuri — teidän armonne ei voi hävittää, sillä siinä isännöi eräs suuri herra, joka menettää verrattomasti paljon enemmän rahaa kuin hän korttipelistä ansaitsee. Vähäpätöisemmille pelihuoneille teidän armonne kyllä voi osoittaa mahtiansa, ja ne juuri tekevätkin suurinta vahinkoa ja salaavat suurimpia petoksia. Ylhäisten aatelismiesten ja suurten herrojen taloissa eivät pahamaineiset pelipetturit uskalla käyttää viekkaita juoniaan; ja koska pelihimo on tullut niin yleiseksi, on parempi, että pelataan ylhäisissä taloissa kuin jonkun käsityöläisen luona, missä ne saavat onnettomia kynsiinsä keskiyön jälkeen ja nylkevät heidät elävältä.
— Niin kyllä, kirjuri; — virkkoi Sancho — minä tiedän, että tästä asiasta voi paljonkin sanoa.
Samassa tuli muudan kaupunginvartia pidellen erästä kiinniottamaansa nuorukaista ja sanoi:
— Herra käskynhaltia, tämä nuori mies tuli meitä vastaan, mutta esivallan nähdessään hän kääntyi ja alkoi juosta kuin kauris, ja se osoittaa, että hän varmaan on pahantekijä. Minä lähdin juoksemaan hänen jälkeensä, mutta en olisi suinkaan saanut häntä kiinni, jollei hän olisi sattunut kompastumaan ja kaatumaan.
— Minkätähden sinä pakenit, mies? — kysyi Sancho.
Siihen vastasi nuorukainen: