HOFFMANN. Vai niin, vai niin. Sepä oli ikävästi.
SAARA HUMALISTO. Niin sanokas muuta. Tuota, minä tulin ilmottamaan, että nyt on jonkinlainen kuume liikkeessä ja että se kai se nyt on tarttunut — —
HOFFMANN. Vai niin, vai niin. Istukaa! Tutkitaan taudin laatua. Ehkä sallitte kätenne.
SAARA HUMALISTO. Ei, kiitos vaan. Kyllä minä pääsen auttamattakin istumaan.
HOFFMANN. Se tahtoo sanoa — — minä vaan pyysin kättänne valtimon koetusta varten.
SAARA HUMALISTO (antaa kätensä). Suokaa anteeksi, mutta — — —
HOFFMANN. Ai, ai! — kylläpä se tuntuu lyövän tavallista taajempaan. Minä kirjoitan erästä lajia lääkettä, jonka luulen varmasti auttavan (kirjoittaa). Mikä teidän nimenne on?
SAARA HUMALISTO. Saara Humalisto (itkee.). Mutta minä en käsitä miksi tässä minun nimeäni kysytään?
HOFFMANN. Kas niin. Nyt menette apteekiin ja jätätte tämän lapun sinne, ja niitä lääkkeitä kun sieltä teille annetaan, niin otatte kolme ruokalusikallista päivässä.
SAARA HUMALISTO. Niin minäkö? Mutta paraneekos herrassöörinki sitte siitä, että minä lääkkeet nautin?