HOFFMANN. Mene etsimään!
KALLE SAVOLAINEN. Äläkee ylypeilkö. On niitä tohtoreita meijänkin puolessa nähty, ja siellä ne ovat immeisiksi.
HOFFMANN. Niin olet tuhma kun saapas.
KALLE SAVOLAINEN. Mutta empä'än niin musta. Hyväst voan! (pois).
HOFFMANN. Että sivistyneessä aikakaudessa vielä tänäpäivänä voi löytyä tuonlaista roskaa ja tyhmyyttä. Tuo mies ei ole vielä kiertokouluakaan käynyt, vielä vähemmän muita oppilaitoksia. — Kaikennäköisiä sivistymättömiä jöröjä (ovelle kolkutetaan). No kukas siellä nyt? — — — Astukaa sisälle.
KATI VIRTANEN. Hyvää päivää. Meidän herrasväki pyysi, jos tohtori tahtoisi olla niin hyvä ja käydä siellä, sillä ne makaavat kaikki sairaina.
HOFFMANN. Teidän herrasväki! — — Siinä, on taas yksi. Ketä se sitte on, se teidän herrasväki?
KATI VIRTANEN. Herra itse on virkamies ja — tynnyriseppä ja rouva on — hänen rouvansa, kyllähän tohtori ne tuntee.
HOFFMANN. Tuntee, tuntee! — Mutta herran nimessä, sano mikä nimi on.
KATI VIRTANEN. Kati Virtanen.