HOFFMANN. — — paljon vaaditaan kärsivällisyyttä lääkäriltä, mutta toisinaan asiat menee yli äyräittensä ja silloin kärsivällisyys loppuu. Sinäkin tyttö-parka mahdat syntyisin olla jostain korven takaa tahi metsän sydämmestä.
KATI VIRTANEN. En maar. Minä olen meidän pitäjän emäkirkolta enkä mistään korvesta, enkä takamaalta.
HOFFMANN. Mutta aivan äskettäin olet kaupunkiin muuttanut, sen näkee kaikesta.
KATI VIRTANEN. Ei miestä turkista tunneta, vaikka totta kyllä, ett'en täällä vielä ole vuosia ollut.
HOFFMANN. No, eikö se nimi vieläkään ole johtunut mieleesi?
KATI VIRTANEN. En minä sitä alkupuolta — — Sen lopun minä — — —
HOFFMANN. — — niin sen sonnin, sen sinä muistat. — Muistatko missä herrasväkesi asuu?
KATI VIRTANEN. Kyllä, kun tästä nyt lähdetään, niin ensin käännytään vasemmalle ja sitte hetken matkaa niin käännytään oikealle ja sitte — — —
HOFFMANN — — oikealle ja vasemmalle, eikö niin?
KATI VIRTANEN. Ei maar sentään, ja sitte kun mennään portista sisälle niin se on vasemmalla, ensimmäinen kuisti oikealle.