HOFFMANN. Mistä taudista sinä puhut?
RIIKKA. En minä sitä sen tarkemmin tiedä, oliko se jokin luuska tahi lenska tahi jotain sinnepäin, — niinhän ne sitä sanoivat.
HOFFMANN. Sanoivat. Ketkä sanoivat?
RIIKKA. Ne ihmiset, siellä kaupungilla, — äsken, siellä torilla. Odota vaan, kyllä niitä vielä käypi sinunkin luonasi.
HOFFMANN. Keitä käy minun luonani?
RIIKKA. Niitä sairaita, — niitä lenskatautisia. Etkö sinä nyt tajua?
HOFFMANN. Mitähän sinä oikeastaan juttelet? Onko sinua joku säikäyttänyt? Annapas tänne kätesi! Kuuletko mitä sanon! Minä tahdon koettaa miten valtimosi lyö, — se on — minä tahdon koettaa sen tykytystä.
RIIKKA. Sinä olet varmaan nousnut nurinpäin vuoteeltasi tänä aamuna, tahi miksi sinä kujeilet? Minä vakuutan sinulle että minun valtimoni tykyttää paikallansa.
HOFFMANN. Paikallansa, Sen minä kyllä tiedän että se paikallansa tykyttää, — mutta kuinka taajaan, ja missä järjestyksessä, sitä minä tahdon tietää.
RIIKKA. Ompa ihme jos ei se kulkutauti ole jo sinussakin. Olethan sinä aivan lapsellinen.