HOFFMANN. Sinuun se on tarttunut, Sinussa se on täydessä mitassa ja se pitää aikanansa parantaa. Kätesi tänne!
RIIKKA. Mutta oletko sinä aivan järjiltäsi?
HOFFMANN. Minun täytyy tunnustaa valtasuontasi. Kuuletko! minun täytyy.
Heti kätesi!
RIIKKA. Älä kiusaa minua. Minä näen sen selvästi että sinä olet sairas.
Sinussa on lentsu, se on aivan samanlaista tautia.
HOFFMANN. Mikä on?
RIIKKA. Se lentsu, niin lentsu, nyt muistan sen oikean nimenkin. Lentsussa oli sen ja sen rouva, lentsussa tytär, herrakin oli lentsussa, ja kaikki oli lentsussa.
HOFFMANN. Herra auta. Sinä saatat minut levottomaksi. Minä pyydän sinua
Riikka, anna kätesi, minä tunnustan valtimosi tykytystä.
RIIKKA. Oi sitä itsepäisyyttä. No niin, tässä käteni. Tutki nyt!
HOFFMANN (Ottaa käden, ja taskustansa kellon). Tässä ei ole itsepäisyys kysymyksessä, vaan sinun terveytesi. — Kas niin, enkös arvannut. Liian taaja tykytys — yks', kaks', kolm', nelj' j.n.e.
RIIKKA. Ei se niin taajaan — — kellosi naksutustahan sinä — — —