HOFFMANN. Kymmenen, yksitoista, kaksitoist' — Älä sekoita minua — —
Yks'kolmatta, kaks'kolmatta — —
RIIKKA. Eihän toki se nyt vielä niin monta kertaa ennättänyt — —
Kuuletko, sinä lasket väärin!
HOFFMANN. Yks'neljättä, kaks'neljättä — — — no enkös sitä ajatellut että se menee sekaisin. Ole nyt puhumatta edes yksi minuutti, — koeta nyt, ja minä alan uudestaan. Mutta malta niin kauvan kun tuo sekunti viisari ennättää tuon kuudenkymmenen päälle, st, hiljaa, no nyt yks' kaks' kolm — — —
EMMA (tulee). Isä hoi! Siellä eteisessä kysytään tohtoria.
HOFFMANN. St! st! — yks'kolmatta, kaks'kolmatta — —
EMMA. Kuuliko isä? Siellä on odottajia.
HOFFMANN. Viisikolmatta. Se nyt on merkillistä! Anna sinä heidän odottaa. Yksi kerrallansa pääsee lääkärin luokse ja etkö näe että vastaanottoaika on alkanut.
EMMA. Mutta eihän äiti ole sairas.
RIIKKA. Varovaisuuden vuoksi. — —
HOFFMANN. Niin, varovaisuus on hyvä.