EMMA. Mutta turha varovaisuus on tarpeeton.
HOFFMANN. Älä viisastele isällesi tyttö.
EMMA. Onhan äiti aivan terve. Vai mitenkä äiti, olethan terve?
HOFFMANN. Mistä sinä tiedät, harakka. Mistä sinä tiedät että äitisi on terve. Kumpi meistä on lääkäri, sinä vai minä?
EMMA. Minä luulen ett'emme kumpikaan ole lääkäreitä.
HOFFMANN. Mitä sinä uskallat tyttö! Riikka, mene sanomaan että pian saavat tulla. Sano että tohtori pukeutuu parhaillaan. (Riikka menee). — Kuinka sinä uskallat sanoa ett'ei isäsi ole lääkäri?
EMMA. Eihän välskärit eikä samarius-kurssin suorittaneet ole vielä lääkäreitä, vai mitenkä?
HOFFMANN. Enkö minä ole enempi kuin välskäri tahi joku samarius-kurssin suorittanut! Sanoppas vielä kerran ett'en minä ole lääkäri, niin — —
EMMA. — — enhän minä sitä yksin — — ne ihmisethän sitä sanovat.
HOFFMANN. Ihmiset! Ketkä ihmiset? No niin, ne tietysti, jotka kuumeessa hourivat. Mutta sinä et sitä saa milloinkaan sanoa, muista se! — Sinä et ole lääkäri, mutta minä olen lääkäri.