"Kyllähän Yrjö tietysti hupinsa löytää. Miehillähän on niitä omia ilojaan. Istutaan muka kokouksissa, mutta yhtä hyvin niiden päätyttyä tai niinä iltoina, jolloin ei kokouksia olekaan, saatetaan ottaa dominot tai muut pelit esille ja pelata iltakahvisia, sokerileivistä tai muusta sellaisesta. Ja milloin ei näin tehdä, kulutetaan aikaa väittelemällä juttutuvassa. Olen minä sen verran katsonut heidän illanviettojaan."
"En minä sentään usko, että Yrjö sitä niin halusta tekee, jos johonkin lienee mukana ollutkin."
"En minäkään sitä toivo, enkä sano vahingonilolla, mitä olen joskus huomannut. Johduin vaan ajattelemaan ja vertaamaan sinunkin nykyistä elämääsi entiseen."
Annan mieleen jäivät Ellin hämärät viittaukset kuin pahaksi painajaiseksi, eikä hän viimeisen keskustelun jäljestä enää jaksanut yhtä kärsivällisesti kohtaloaan kantaa. Tästä lähtien hän asettui Yrjöönkin nähden enemmän arvostelevalle kannalle.
Miksi todellakin perheessä piti vaimon aina olla alakynnessä, kun miehet samalla kuin jonkunlaisella oikeudella tulivat ja menivät niin kuin heille sopi? Oliko Yrjönkään melkein jokailtaiseen poissaoloon syynä joku kokoukseen meno niin kuin sanoi? Eihän hän vaan halunnut jollakin tekosyyllä päästä pois kotoa.
Mutta hän koetti painaa alas tällaiset mielennousut.
Ellillä oli sitä paitsi aina jotakin uutta mukanansa entisestä toveripiiristä, ja saattoivat he toisissa asioissa löytää viehätystä ja vaihtelua. Ja vaihteluahan Anna taaskin oikein kaipasi.
Sitä saavuttaakseen hän ei ollut suinkaan mikään säästäväinen perheen emäntä. Milloin kukkaro suinkin salli, osteli hän mitä mieli milloinkin halusi. Eikä hänellä viikon lopulla ollut mitään, jäipä usein velkaakin, jota ei tahtonut saada mitenkään maksetuksi. Mutta ei hän sitä suuresti surrut.
Hän ei ollut koskaan oppinut säästämään. Tyttönä ollessaan oli hän tottunut saamaan palkkansa säännöllisesti viikon lopulla. Menettipä sen miten menetti, siitä ei ollut väliä, olihan uusi palkka taasen tiedossa. Siihen turvautuen saattoi asiansa järjestää huolettomasti.
Samoin oli nytkin naimisiin mentyä. Yrjö toi säännöllisesti, antoi hänelle määrätyn viikkorahan ja piti lopun itse.