"Niin, niin, kyllä minä ymmärrän sen. Mutta millä helkkunan vuorolla
Anna on sellaiseen jälkimaksuun joutunut? Onko sitä paljonkin?"
"Satakunnan markan seutuville."
Rinne mutisi epäselvän kirouksen.
"Kyllä minun täytyy, toveri hyvä, tunnustaa se aivan suoraan, etten minä tiedä tästä mitään."
"Epäiletkö sinä minua?"
"En suinkaan. Sitä en tarkoita. Mutta eukko on tämän kaiken tehnyt sanomatta minulle mitään. Tämä tulee aivan uutena yllätyksenä."
"Voin minä sanoa sinulle lohdutukseksi, ettet sinä ole ainoa. On teitä useitakin tässä ja muissakin tehtaissa. On niiden takia saanut kärsiäkin, eikä minua se huvittaisi."
"Ei minun puolestani tarvitsekaan, kun annat vähän perään, että saan sinulle vähitellen suorittaa."
"Siitähän voidaan sopia."
"Ryökäle periköön!" sadatteli Rinne Väyrysen mentyä. "Mistähän siihenkin läpeen lohkastaan. Muutaman päivän päässä on kunnallisverojen rästikantokin. Löipä, jukoliste, kiven leipään! Ja mihinkä se upottaa viikkorahan? Lienee hyvinkin totta jutut niistä kahvikesteistä."