Hän oli koko päivän kuin pistoksissa, nousi ja laski samaan asiaan.
Ja hän päätteli mielessään sanoa purevat sanat Annalle. Oli onni, että tämä tuli tiedoksi rupeaman alussa. Kerkesi mieli tasaantua ennen kuin kotiin lähdettiin.
Hän koetti paperiin laskea viikko tulojaan ja nyt aiheutuneen velan lyhennystä, säästöä veroa varten, puurahaa, ruokarahaa…
Ensi palkasta oli lyhennettävä juoppojen kassaankin joku osa.
Ei hän voinut muuta kuin kirota senkin muistaessaan. Hän oli jotensakin tuimalla tuulella saapuessaan kotiin illalla.
"Millä helkkunan vuorolla sinä olet syönyt itsesi kiinni Väyrysen puotiin?" Anna sävähti punaiseksi. "Mistäs sinä sen tiedät?"
"Pitäskö tämä olla muka salaisuus? Huonosti sen olet järjestänyt, koskapa ei ole salassa pysynyt. Väyrynen tuli äsken vaatimaan maksua. Mitäs sinä siihen sanot?"
"Mitäpä minä sanon. Tietysti sitä on tarvittu."
"Onko se ollut ihan välttämätöntä?"
"Taitaapa tässä olla varaa tuhlailla."