Antti sillä välin hoiteli itseään. Hän oli Juholla teettänyt itselleen erikoisen hieromakoneen, jossa oli pyörivä metallisylinteri kädensijassa. Sillä hän hieroi itseään uunin paisteella. Hän pani sen jalkapohjainsa alle lattialle, polki päälle ja vyörytteli edestakaisin. Se koski sanomattoman kipeästi, mutta kappaleen ajan kuluttua jo kärsi sen kosketuksen.
Katri levitti vuoteen lämpöisessä kamarissa ja aikaisin kallistui isä lepoon. Sitä ennen hän kuitenkin söi yksinkertaisen aterian ja joi Anna-Kaisan kiehauttamaa maitoa päälle.
Sprii ja hierominen lämmitti häntä ulkoapäin, lämmin maito taasen tuntui tekevän hyvää sisällisesti. Kun Katri vielä peitteli huolellisesti ja toi päällystakin peiton painoksi, niin tuntui kaikki rauhoittuvan ja hän pääsi kunnollisesti iltauneen.
Naiset toimittelivat surumielisinä ilta-askareita.
Vähän myöhemmällä saapui Juhokin, mutta eivät nuoret nyt lähteneet ulos, vaan jäivät kotiin äidille huviksi. Painostava mieliala vallitsi koko illan.
"Ei se ole kovin lohdullista tuo raataminen tuollakaan tehtaassa", sanoi Juho. "Aina vaarat koneiden ääressä, kylmät ja vetoset huoneet. Saa olla aivan varma, että on ikään kuin johonkin ennenaikaiseen hautaan menossa, kun tehtaaseen tulee. Lieneekö kenenkään työ niin toivotonta kuin tehtaalaisen."
Miksi lieneekin Juhon mieli ollut niin alakuloinen. Katrista tuntui se aivan oudolta. Mitähän, jos joku onnettomuus jolloinkin Juhoakin kohtaisi…
Kun Anna-Kaisa nousi aamuvarhaisella laittamaan tulta, kiehauttaakseen kahvin Jaakolle ja Katrille ennen kuin työhön lähtivät, olikin Jaakko jo hereillä.
"Jokohan pitäneekin jäädä työstä pois, koska tuntuu selkä vielä kipeältä", sanoi Jaakko.
"Eikö olekaan asettunut?" sanoi Anna-Kaisa surullisesti.