"Veisitkö tuon likavesiämpärin?" sanoi Anna. Yrjö vei sen ja toi ämpärin täyden pienityitä puita tullessaan.
"Tapahtui siellä onnettomuuskin taasen tehtaassa", sanoi Yrjö kahvia juodessaan.
"Herranen aika, eikä puhu mitään! Sinulleko?"
"Ei, ei minulle ole mitään tapahtunut, mutta Päkkilälle. Miten lienee mennyt korjaamaan jotakin paperikoneessa ja sormet joutuivat sylinterien väliin, litistyen aivan muodottomiksi liuskareiksi. Siinä oli käydä aivan pahasti, ehkä olisi seuraavissa silmänräpäyksissä ollut koko mies yhtä litteänä mutta aivan sattumalta osuin toisesta päästä kalanterin luota lähtemään liikkeelle ja johduin juuri siihen, missä pysähdytetään."
"Oi kauhea! Eikö hän ollut perheellinen mies?"
"Viisi lasta kai niillä on."
"Hyvä Jumala, mitä siitä elämästä tulee?"
"Eihän hänestä nyt enää entisen kaltaista miestä tule, sillä luultavasti käsi pitää leikata; mutta onhan hänestä johonkin toimeen."
"Ajattele, jos sinullekin joskus tapahtuisi sellaista!"
"Ei kai se mikään mahdottomuus olisi. Tuskin menee päivää, ettei aina joku onnettomuus kohtaa jossakin tehtaassa. Voihan tulla jotakin odottamatonta, vaikka olisi kuin varovainen."