"Ja niillä on sitten otsaa olla valtaamiensa oikeuksien mukaan. Mutta siitä huolimatta: laskehan se nokikeppi pois, likaat sillä vielä pyhävaatteesi!"

"Pelkäättekö te vai peräännytte hyvässä järjestyksessä?"

"Ei se ole kuin lapsirakkautta, sillä saattaisi sinun, poloisen, käydä kovin pahoin, jos me alkaisimme sinua peitota."

He jatkoivat kiistellen ja leikitellen talouspuuhiansa.

* * * * *

Ihana ilma oli houkutellut koko kaupungin väestön liikkeelle. Kaupungin helteessä, kiehuvassa kuumuudessa ja pölyssä kaipasivat he jotakin ulkopuolella olevasta luonnosta. Heitä monasti kammotti tämä kolkko kaupunki, jonka he olivat rakentaneet itselleen. Sisimmässään he eivät olleet tyytyväisiä omiin luomiinsa, vaikka he hankkivat niihin kaikkia mahdollisia mukavuuksia.

Koko saaren puisto oli nuotiotulien vallassa. Siniset savujuomut kohousivat jokaisen pensaan juurelta ja hälvenivät pian poutaiseen avaruuteen. Nuotioilla kiehuivat kahvipannut. Suuri osa saaressa olijoista ei aikonutkaan juhlaan, mutta olivat tulleet tänne, kun oli mahdollista päästä laivalla. Isoimmat lapset pulikoivat rannalla. Pienimmät olivat äitien hoidettavina, nukahtivat väsähtäneinä pensaiden siimeksessä riippumatoissa tai kentällä, lehtikerppu pään alla.

Vanhemmat olivat riisuutuneet ohuihin pukeisiin. Keskikesän aurinko soi lämmintänsä, jotta köyhäkin sai mässätä siinä, ajattelematta hetkeäkään, kuinka paljon se hauskuus kuluttaa laihaa kukkaroa. Se oli oikein kissan piehtaroimista räytävässä helteessä, jolloin saattoi hetkeksi unehuttaa kaiken jokapäiväisen riennon ja tohisemisen leipähuolissaan.

Mutta yhtä hyvin saattoi tämä saariretki muodostua monelle suorastaan epäsiveelliseksi. Useasta kohdasta kuului juopuneiden mekastusta, korttien läiskettä, kiroilua, kiistaa, ruokottomia puheita ja huutoja.

Ja näiden äärimmäisyyksien välillä, suurin osa kaikkeen alhaiseen taipuvaisena, vietti aikaansa nouseva nuoriso. Saaren lehto saattoi kätköihinsä sulkea monta salakuisketta, silmäystä ja kosketusta, jotka eivät olisi tapahtuneet julkisuudessa. Ilo saattoi muodostua ilon irvikuvaksi ja vapaus mitä turmiollisimmaksi. Viihdytyksen kaipuu oli etsinyt itsellensä uudet väylät.