Välillä kävivät Rinne ja tytöt soutelemassa, ja sieltä palattua söivät he eväitänsä. Rinne oli ostanut runsaasti kaikellaista hyvää, hedelmiä ja makeisia. Hän oli oikein tuhlari tyttöjen seurassa.
Kävivätpä he tervehtimässä kappaleen matkan päässä olevaa samallaista ryhmäkuntaa.
"Hei! Tervetuloa! Tulittepa parhaaseen kohuun kuin mustalainen kirkkoon. Tässä juuri alkaakin uusi peli. Sekota uudestaan kortit! Kolme henkeä lisää!" tervehdittiin heitä.
"En minä tällä kertaa viitsi", sanoi Anna. "En minäkään välitä nyt", sanoi myöskin Rinne. "Mitenkäs nämä on niin yhtä aikaa välinpitämättömyys vallannut?" tarttui joku joukosta puheeseen. "Tästäpä sopii jo jotakin arvella."
"Elli sitten? Sinähän kuitenkin tulet?"
"Enpä tiedä."
"Tämä ei kelpaa!" sanoi joku pojista, nousi ja tarttui Elliä vyötäisistä. "Kas niin, istupas koreasti sedän vieressä ja katsele noita kuvakortteja. Näethän, että he haluavat olla kahden, ja se ilo suokaamme heille."
"No niin, ja menkää siitä nyt kuuntelemaan mesiäisiä kedolla! — Ohi kuin Filipin jihti!"
"Ohi, herra kapteeni, tältäkin paikalta!"
"Elli sitten!"