"Sievä on! Kaunis pari! Tuhtia herrasväkeä!" kuului ulkoa arvosteluja.
Osa väestä jo hajausi, mutta toisia tuli tilalle. Svenssonska ja
Mäkelinskakin seisoivat yhä korkealla vallilla.
"Eikö se ollut vähän…?"
Mäkelinska supatti ja pukkasi Svenssonskaa kylkeen.
"Niin se minustakin."
"Niin, niin!" huokaili Mäkelinska.
"Sillä tavalla ne nuoret elämää alottavat."
"Eletään vaan, otetaan päivä kerrallaan ajattelematta sen pitemmälle."
"Mitä ne ajattelevat! Se nyt on sen tuhannen hölläkkää koko elämä."
"Kyllä minä sen muistan aina, kuinka tuossakin Sunilassa elämää alotettiin. Jo sitä Sunila-rukkaakin akalla paiskattiin! Tuollainen oli tehtaan tyttö kuin tämäkin tässä. — Kyllähän sinä muistat Sunilaiskan, entisen Kyllösen Riikan?"