"Juoden ja tanssaten!"
"Älkää te enää sanoko!"
"Mutta kai siitä sitten on tulevinaan lujaa ja hyvää."
"Kuka tuon tiennee! Menin tuota minäkin Svenssonin kanssa yhteen kahdeksanneljättä vuotta takaperin. Ja pitipäs tuo solmu kunnes kuolema aukasi, eikä siinä ollut sen suurempia juhlallisuuksia, kuin että pappilassa kävimme ja sieltä tultua istuttiin Hakalan pienellä puolella, josta sitten tuli ensimmäinen asuntomme, ja ryypättiin kuppi kuumaa illan kuluessa."
"Ja mitä siitä olisi tullut, jos silloinkin olisi tuolla tavalla alotettu? Herranen aika, vaivastaloon olisi kai saanut kulkea koko helaherskapi, suoraan kruunu päässä. Mistä olisi riittänyt rahaa palkata pillipiiparit musiikkia puhaltamaan?"
"Herrain konstia se oli siihen aikaan."
"Haatajan Heikki tuo meidän nuoruutemme aikana soitteli häissä, ja hyvin se vältti. Liekö tuo ollut ilo sen köyhempää silloinkaan."
"Morsianta!" huusi joku lähellä olevista. Koko joukko yhtyi samassa:
"Näyttäkääpä morsianta!"
Joku häävieraista kävi katsomassa akkunasta, ja kappaleen ajan kuluttua vetäistiin akkunaverhoja entistä enemmän syrjään ja avattiin molemmat akkunapuoliskot. Morsiuspari nousi tuoleille ja morsiustytöt asettuivat monihaaraiset kynttiläjalat käsissänsä parin kummallekin puolelle tulennäyttäjiksi. Kappaleen aikaa he seisoivat siinä, ja väkijoukko ulkopuolella asettui hiljaiseksi.