Sirola naurahti tuskin kuultavasti, josta Erkki huomasi oikealla tavalla alkaneensa.
"Perhana vieköön! Mitäs Knorrimäessä? Vettäkö tenderistä?"
"Vasikka!" hönkäisi Sirola.
"Niin juuri, vettä ynisevä vasikka sinä olet, ellet anna pulloa tänne.
Loppu Knorrimäessä."
Sirola katsoi väsynein, toljottavin silmin, niinkuin ei olisi heti ymmärtänyt mitä hänelle sanottiin.
"Mitä hittoa minä työnnän kitaani asumattomalla mäellä, ellei minulla ole tinakaulaa kaapissani? Vai luuletko sinä näitä useampia olevan? Ja jos olisi ollutkin, niin kyllä kai sinä olisit ne imenyt."
Sirolassa heräsi epäilys, ja hän tutki tarkoin, minkäverran pullossa vielä oli, käänteli ja katseli sitä vesilasin rasvalampun valossa.
"Ei siitä ole varaa ottaa ollenkaan."
Erkki tarttui pulloon vetääkseen sen pois, mutta Sirola piti sitä lujasti kiinni.
"Kelvoton! Minä lukitsen kaapin ja koetan siten säästää sinulle kunnollisen iltaryypyn vastamäessä, niin sinä kehtaat murtautua ja saada tällaisen häpeän aikaan. Mihin tästä nyt enää on? Silmän voiteeksi!"