Mutta lämpöiset tuulet porasivat hankea hellittämättä. Sohjuna huljui koko maa.
Joki oli äyräitään myöten täynnä. Mahtavana ja varmana, tyyneenä ja rauhallisena vaeltaa sen vesi merta kohden. Se kantaa pinnallansa rannalta irti kiskomiaan puita ja pensaita, tukkeja ja paperipuita, heinäsuovia ja latoja, jotka kokonaisina pyörivät joen valtavissa käänteissä. Ja matkalla liittyi yhä uusia mukaan.
Hietamäen ratavartija nukkui levottomasti. Jo kolmisenkymmentä vuotta oli hän asunut tässä, käynyt tarkastamassa rataosansa säännöllisesti ja huolellisesti ennenkuin vuorokauden kiivain liike alkaisi. Näin keväisin oli oltava enimmän varuillaan, semminkin joella päin. Illalla oli siellä näyttänyt huolestuttavalta.
Rata oli petollinen, ikäänkuin siihenkin olisi tarttunut keväistä rauhattomuutta. Routa suli sen pengermästä, nosti kiskot, laski taasen toisin paikoin. Oli lyötävä kiiloja kiskojen ja pölkkyjen väliin ja koetettava saada lyömänteet tasaisiksi, sillä kovin pahasti keikahtelivat vaunut ohi kiitäessään.
Siellä nukkuivat nyt vaimo ja tyttö vartijan noustessa ylös.
Uunin piipussa tohisi myrsky raskain huokauksin ja sade pieksi akkunoihin. Oli yösydän, melkein pimeä. Vartija sytytti lyhtynsä. Hän oli mielestään nukkunut liikaa. Tänään oli lähdettävä aikaisin, oli pakosta, sillä tämä yö varmaan kätki jonkun salaisuuden…
Seinältä otti hän nahkaisen kotelon, jossa olivat merkinantoneuvot, liput ja räjähdyssignaalit. Näin varustettuna läksi hän ulos. Tuuli kiskoi eteisen ovea ja oli vähällä saada sen käsistä ryöstetyksi.
Metsässä hietamäen päällä pauhasi myrsky sysäyksin, repi kuin vihassa. Puun latvat painuivat kumarruksiin, ja taivaan kajetta vasten näkyi niiden huojunta.
Vartija työnsi vaununsa radalle ja läksi Ourun ojalle. Hänestä tuntui vain koko ajan, että juuri siellä oli vaaran paikka, mutta siitä huolimatta oli välilläkin joka hetki jokainen hermo jännityksissä. Saattaisihan olla jostakin ratakisko poikki, murtua pois paikaltaan raskaan junan alla.
Niin vyöryi vartija edelleen pidätellen alamäissä, ettei vain vauhti liian kiihtyisi ja hän kulkisi huomaamatta ohi vaaranpaikan. Nousiko rata tuossa tavallista enemmän… oliko tuossa routa sen laskenut? Niin kovin vähän saattoi nähdä pienen lyhdyn valossa.