Antti silitteli päätäni ja kumartui ylitseni.
Minä vaan tarkastelin Lyylin kaulaa.
—Olisit varmaan mielelläsi lähtenyt mukaan?
—Hm—
Eikö tosiaan ollut hiukan punaisena kaula tuolla oikealla syrjällä? Pääni painui vielä alemmaksi, puhaltelin epäiltävää kohtaa ja pyyhin uudelleen.
—Etkös olisi? Kuinka?
Hänen kätensä luisui leukani alle, väkistenkin hän väänsi pääni ylös ja katsoi minua kasvoihin.
Täytyi vastata.
—Enpä tuosta ole millänikään.
—Onko se ihan totta?