—Nyt lupaan olla kiltti. Antakaa käsivartenne.
Agnes istui rinnalleni siksi aikaa, kuin Antti laittoi veneen ja purjeet reilaan.
—Oliko sinulla ikävä eilen illalla?
—Ei ensinkään.
Minä katsoin avonaisesti häntä silmiin.
—Todella, pikku Liisi? Olitko sinä niin järkevä?
Siihen en virkkanut mitään. Hänkin vaikeni hetken ja tarkasteli minua.
—Kuule—hän vilkaisi Anttiin,—minä nyt kysyn sinulta yhtä asiaa.
Hän kääntyi, hymyili ja hiljensi äänensä, kun jatkoi:
—Oletko sinä taipuvainen mustasukkaisuuteen?