—Kuinka tulit siihen luuloon?
—Nooh—kaikesta mitä näin ja kuulin. Olethan seuroissa niin säkenöitsevän vilkas ja huvitettu—
—Hm—
—Ja pidät meidän hiljaista elämäämme täällä sietämättömän ikävänä.
—Jota se tosin onkin.
—Meitä se kuitenkin tyydyttää.
—Kun ette tiedä paremmasta. Kun olette vielä—suo anteeksi—niin alkuperäisellä kannalla, niin kehittymättömiä.
—Jos kehitys vie meitä elämän kyllästymiseen, on onnellisempaa pysyä kehittymättömänä.
—Elä sano, lausui Agnes hiukan innokkaampana. Vaikka kärsisin kahta enemmän, en kuitenkaan vaihtaisi tilaani teidän tilaanne. Varjele taivas!
—Sittenhän on kaikki hyvin, nauroin minä, siellä missä istuin lattialla matkalaukun ääressä. En minäkään vaihtaisi sinun kanssasi.