—Hän ei enää voikaan olla oppaanani. On saanut odottamattomia esteitä.—Tietäisitkö mahdollisesti, mitä laatua nuo esteet ovat?
—Ei hän ole sanonut—
Koetin saada ääntäni niin tyyneeksi kuin suinkin voin.
—Eikö ole sanonut?
Hän yhä nauroi.
—Mitä sinä naurat, Agnes?
—Ilman vaan. Kun te olette niin hirveän naivia.
—En ymmärrä, mitä naivisuutta tuossa näet.
—Tämä hauska juttu oikein virkistää. Mitä sanoisit, jos jäisinkin tänne vielä?
—Mitäs minä sanoisin? Purkaisin vaatteet laukusta pois, en muuta.