Hän pani kätensä ristiin pään taakse ja katseli hymyillen kattoa.
—Huvittaisi minua kuitenkin vähän—
—Mikä niin? minä kysyin, kun hän ei heti jatkanut.
—Pieni eksperimentti.
Sydämmeni kovettui. Minä ymmärsin, mitä eksperimenttiä hän tarkoitti.
Vieläkin hän nauroi.
—Hän jo pelkää. Huomasi vaaran—ja pyrkii pakoon—
Minä vaikenin. Hän kääntyi minuun.
—Tiedätkö kenestä puhun?
—Antista, arvaan.