—Ei, Liisi hyvä, anna olla. Ei se kumminkaan maksa vaivaa. En minä viitsi…. Parasta kuin lähden pois. Oikeastaan en ymmärrä mitä täällä teinkään … mitä varten tänne tulin.
—Tänne meidän paikkakunnalle?
—Niin, ja Suomeen ylipäänsä. Olisi minun pitänyt tämä tuntea … ja tietää, minkälaista täällä oli….
—Ehkä halutti sinua kuitenkin käydä kotimaassa vielä kerran.
—Ollakseni vakuutettu siitä, etten voisi enää tulla täällä toimeen. Kun kerran on jättänyt nämä pienet, ahtaat olot, ja nähnyt muunkinlaisia ihmisiä—
—Mutta, Agnes, mikä näitä ihmisiä vaivaa sitten? He ovat mielestäsi ikäviä—hyvä! Se vika on jotenkin vähäpätöinen. Ellei sinulla ole muuta heitä vastaan—
—Saanko sanoa suoraan? Etkö suutu?
—En, sano vaan.
—He ovat kaikki—talonpoikia.
Minä nauroin.