ANNA LIISA. Asia on niinkuin olen sanonut. Jos tahdotte, niin näytän paikan, mihin hän on haudattu.
VALLESMANNI. Minun pitää virkani puolesta tehdä muutamia kysymyksiä.
Tiesivätkö vanhempanne mitään tästä kaikesta?
ANNA LIISA. Ei, he ovat viattomat. He uskoivat minusta pelkkää hyvää. Ei heillä ollut pienintä aavistustakaan minun rikoksestani.
HUSSO. Lähtään pois, Mikko. Mitäs me täällä enää.
MIKKO. Kuunnellaanhan, kuinka tässä käy.
VALLESMANNI. Tämä tunnustus tuli sitten vallan odottamatta teille vanhemmille?
KORTESUO. Tunnustus? Niin, tunnustus tuli odottamatta.
VALLESMANNI. Mutta rikoksesta tiesitte jo tätä ennen, niinkö?
KORTESUO. Eilen illalla vasta. Siitä saakka olemme olleet kuin huumeessa. Emme ole tienneet paljon sinne eikä tänne.
RIIKKA. Emmehän me voineet ruveta ilmiantajiksi—oman lapsemme ilmiantajiksi. Eihän voi lakikaan sitä vaatia.