AHLBOM. Kaksikymmentä viisi ääntä vähintään—(Fanny taukoaa soittamasta, samassa herkiävät kaikki puhumasta, yleinen hiljaisuus.)
ROUVA LINDEMAN (ei ehdi hiljentää ääntänsä, kun soitto taukoaa ja kaikki muut ovat herenneet puhumasta.) Niin, minä sanon sen, piiat pysykööt piikoina, elköötkä pyrkikö oikeiden ihmisten vertaisiksi—(hämmästyy omaa kiljuvaa ääntänsä, ja vaikenee; sävyisästi) kas, joko se herkesi soittamasta?
ROUVA AHLBOM. Paljon kiitoksia, Fanny! Paljon kiitoksia. Se vaan loppui niin lyhyeen. (Kaikki kiittävät.)
AHLBOM. Niin, kiitoksia vaan! Mutta emmekö saisi kuulla vähän enemmän?
ROUVA LINDEMAN. Enemmän, enemmän meidän pitää saada kuulla.
ROUVA PENTTINEN. Soita sitä kaunista polkkaa.
ROUVA AHLBOM. Tulehan ensin tänne likemmäksi kumminkin, että kysyn sinulta jotain. Kuulehan—: joko hän kosasi?
ROUVA LINDEMAN. Niin, joko hän kosasi?
FANNY. Kuka?
ROUVA RANK. Tohtori Broberg tietysti, kukas muu?